On helppo saada arvostavia katseita ja kannustusta, jos sattuu olemaan opettaja, sairaanhoitaja, kauppias, raksainsinööri tai muu vastaava duunari. En vähättele ollenkaan edellämainittuja tai ketään muutakaan. Arvostan jokaista joka on kovalla työllä ansainnut paikkansa tässä yhteiskunnassa. Nämä ammatit vaatii tiettyjä piirteitä ja ominaisuuksia ihmiseltä. Mutta entä jos niitä ei ole. Pitäisi valita opiskelupaikka ja työ, joka sitten väkisin yritetään saada tuntumaan juuri ja juuri siedettävältä. Vaikka tosiasiassa haluaisi jotain ihan muuta.  Jotain mitä ei ole tässä suorituskeskeisessä yhteisössä edes mahdollista haluta. Kun oma urasuuntaus on hukassa, ansioluettelo saattaa näyttää työnantajan silmin sillisalaatilta. Sen sijaan jos haluaakin tehdä elääkseen tai harrastaakseen jotain luovaa, täytyy olla uransa huipulla tai menestynyt saadakseen muut uskomaan kykyihin. Monesti on tullut havaittua, että ihmisiä lokeroidaan tietynlaisiksi. Odotukset ovat korkealla ja pitäisi toimia

Helteellä on vaikea pitää kiinni herkkupäivistä lapsen kanssa, kun sortuu helposti jäätelöön virkistymisen nimissä. On saatava jotain helpotusta oloon.   Vältin sokerin antamista lapselle mahdollisimman pitkään. Herkuiksi oli rusinoita ja pähkinöitä. Ylisuoritin äitiyttä ja uuvuin täysin. Nykyään meiltä löytyy kaapista myös eineksiä ja puolivalmiita ruokia sekä herkkuja. Aina ei tarvitse kokkailla. Herkuttelunkin suhteen on löytynyt kultainen keskitie. img_20180719_140304.jpg Päästiin ipanan kanssa testaamaan uutta Mehukattiluomupillimehua. Tätä mehua voinkin antaa lapselle hyvällä omatunnolla, vaikka ei olisikaan herkkupäivä. Mehukatin uutuuteen ei ole lisätty sokeria eikä mitään muutakaan makeutusainetta. Ja vieläpä ilman lisä- ja säilöntäaineita! Muistan omasta lapsuudestani esanssisen päärynämehukatin, enkä sen jälkeen ole tullut ajatelleeksi sitä sopivana omalle lapselle. Sitten tutustuin näihin. Mehukatin luomupillimehussa nimittäin on korkea täysmehupitoisuus.

KIRJOITTAMINEN ON MINULLE TAPA SAADA SELKOA AJATUKSISTANI. Se on kuin päänsisäinen konmaritus, jossa jäsentelen ajatukset selkeämmin. Tämä lievittää hieman stressiä ja pystyn katsomaan omia huolenaiheitani objektiivisemmin.  img_20180527_131218.jpg   Kun kirjoituskärpänen iskee, saatan kirjoittaa vaikka kolme postausta kerralla luonoksiin. Tekstejä syntyy muutama kerrallaan, koska ajatukset juoksee aasinsillalta toiselle, enkä halua kaikkea samaan postaukseen. On minulle tärkeää, että yhdessä postauksessa on selkeä näkökulma aiheesta ja toisesta näkökulmasta voi kirjoittaa sitten erikseen, vaikka itse aihe olisikin sama. img_20180525_182045.jpg Tykkään blogin lisäksi myös kirjoittaa lauluja, runoja ja lasten satuja sekä kirjoitan kalenteriin päivän tohut. Päiväkirja ja kirjeenvaihto ovat myös lähellä sydäntä. Huonosta ilmaisutaidosta ja lukihäiriöstä huolimatta tykkään kirjoittaa ihan vain kirjoittamisen ilosta. Siitäkin huolimatta, että oikeinkirjoitus ja kie

EROSSA ON MONIA TUNTEITA JA YSTÄVÄNI LOHDUTUSTA LAINATEN, KAIKILLE NIILLE PITÄÄ ANTAA LUPA TULLA Exä on kovasti yrittänyt pitää yhteyttä, mutta olen pyytänyt antamaan tilaa, koska haluan päästä irti surun ja syyllisyyden tunteistani.  Yksi tunteista on  pelko pärjääkö yksin . Olen miettinyt mitkä asiat parisuhteessa todella ovat niitä mitä tarvitsen ja mitä ilman ei pysty elämään. Vai tarvitsenko todellisiudessa mitään. Tulenko toimeen ilman. En voi antaa parisuhteen määritellä onnellisuuttani. img_20180614_135407.jpg Asioita mitä olen  jäänyt kaipaamaan on päivittäinen kommunikointi . Erossa menettää parhaan ystävänsä, joka puoliso monelle on. Sitä se oli ainakin minulle. Ei ole sitä kenelle kertoo päivän tapahtumat. Läheisyys  on toinen. Sitä kaipaa, mutta ilman sitä pystyy oppia olemaan. Kenestäpä ei olisi mukava käpertyä lusikkaan ja hipsutella. Kuitenkaan kaikissa parisuhteissakaan tätä ei ole, joten ei pidä olettaa, että sinkkuna olisi yhtään sen yksinäisempi.

OLIN TAAS TYPERÄ KUN EDELLISEN NARSISTIN SUHTEESTA SYÖKSYIN TOISEEN, VAIKKA OLIN VANNONUT ETTEN ANNA KENENKÄÄN ENÄÄ KOHDELLA MINUA HUONOSTI. TOINEN RAKKAUTENI VANNOTTI, ETTEI OLE MIKÄÄN NARSISTI JA EI TEKISI MINULLE MITÄÄN NIIN SAIRASTA MITÄ EXÄNI TEKI. HÄN LUPASI RAKASTAA MINUA JA KOHDELLA KUIN HEMMOTELTUA PRINSESSAA.  Rakkauden sijaan sain kiusaamista, joka oli naamioitu rakkaudenosoituksiksi, joiksi hän niitä kutsui. Nämä rakkauden osoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä vaan saivat minut loukkaantumaan ja itkemään. Olin edellisestä suhteesta oppinut puolustautumaan ja suhde olikin yhtä rajojen puolustelua ratakiskosta vääntäen. Loukkaantumisen tunnetta vähätellen hän sai minut pyytämään anteeksi, että tunsin pahaa oloa vaikka hän oli tarkoittanut vain hyvää. Pitäisi olla kiitollinen hänen huomiosta. En silloin ymmärtänyt hänen huomion olevan epätervettä. Olinhan tottunut huonoon kohteluun koko elämäni. Hän ei ymmärränyt huomionosoituksia olevan kahta erilaista; ter

TERVEEN IDENTITEETIN KEHITTYMINEN ON MONELLE PÄIVÄNSELVÄ ASIA, MUTTA KUN EI PÄÄSE KOKEILEMAAN OMIA MAHDOLLISUUKSIAAN OMIEN PIIRTEIDEN JA VAHVUUKSIEN KAUTTA, JOUTUU IDENTITEETTI KRIISIIN.  img_20180525_182100.jpg MINUN ON AINA OLLUT VAIKEA SANOA EI. Ihmiset ovat huomanneet sen ja hyvyyttäni on käytetty hyväksi. Haluan aina, että muilla on mukavaa vaikka oman epämukavuuden kustannuksella ja myönnyn helposti. Tuntuu kuin oma identiteetti ei olisi koskaan kehittynyt vaan se on omaksuttu muiden odotuksista, koska minun on vaikea tuottaa muille pettymystä. Jos tuotan pettymyksen, koen suurta syyllisyyttä. Tämä on vaikuttanut suuresti minäkuvan kehitykseeän, eikä minulla ole ollut lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisena parisuhteissakaan tilaa etsiä itseäni. Minulle on kehittynyt niin sanottu negatiivinen identiteetti moittimisen myötä. img_20180525_182252.jpg Lapsena ja nuorena en saanut kannustusta vaan minun piti miellyttää vanhempia. Minulta vietiin pois omat ma