Ajatukseni ihmissuhteista on muuttunut paljon. Ensimmäisessä suhteessani minulla oli tiettyjä odotuksia toisesta ihmisestä. En nähnyt hänen todellista luonnetta, jonka olin rakkaudellani sokaissut. Kuvittelin, että hänestä kasvaa ihminen jonka kanssa haluan vanheta yhdessä. Kai näin hänessä potentiaalia, jota ei todellisuudessa ollut. Se oli vain minun omaa fantasiaa. Tajusin, että kuvittelin rakastamani piirteet ja jos ja kun niitä ei ollut koitin kehottaa muuttua häntä siihen suuntaan. Ajattelin, että hän vielä kasvaa ja laitetaan nämä ikävät piirteet nuoruuden piikkiin. Vuosia kului ja koitin näyttää miten raha ei ole tärkeintä elämässä. Yritin kehottaa priorisoimaan. En ymmärtänyt, että alunalkaenkin meillä oli eri arvot. Hän ei muuttunut. Lupasi yrittää, mutta sanat ja teot eivät koskaan vastanneet toisiaan. Silti itse taivuin olemaan se henkilö millanen hän halusi minun olevan. Oppi ei mennyt perille kauttani. Jokaisen täytyy oppia asiat itse kantapään kautta. Arvomaailmaa