Siirry pääsisältöön

Herkuttelua hyvällä omallatunnolla

Helteellä on vaikea pitää kiinni herkkupäivistä lapsen kanssa, kun sortuu helposti jäätelöön virkistymisen nimissä. On saatava jotain helpotusta oloon.  
Vältin sokerin antamista lapselle mahdollisimman pitkään. Herkuiksi oli rusinoita ja pähkinöitä. Ylisuoritin äitiyttä ja uuvuin täysin. Nykyään meiltä löytyy kaapista myös eineksiä ja puolivalmiita ruokia sekä herkkuja. Aina ei tarvitse kokkailla. Herkuttelunkin suhteen on löytynyt kultainen keskitie.
Päästiin ipanan kanssa testaamaan uutta Mehukattiluomupillimehua. Tätä mehua voinkin antaa lapselle hyvällä omatunnolla, vaikka ei olisikaan herkkupäivä. Mehukatin uutuuteen ei ole lisätty sokeria eikä mitään muutakaan makeutusainetta. Ja vieläpä ilman lisä- ja säilöntäaineita!
Muistan omasta lapsuudestani esanssisen päärynämehukatin, enkä sen jälkeen ole tullut ajatelleeksi sitä sopivana omalle lapselle. Sitten tutustuin näihin. Mehukatin luomupillimehussa nimittäin on korkea täysmehupitoisuus. Jopa 75-80%! Ei ollenkaan pöllömpää.
Tuomio:
Ei ollenkaan niin keinotekoisen makuisia kun oletin. Paljon laimeamman makuinen kun perusmehut. Itse lisään jo valmiisiinkin mehuihin hieman vettä, koska ovat minun makuuni liian voimakkaita vaikka eivät tiivistettä olekaan. Mehukatin luomupillimehut olivat juuri sopivia. Ipanallekin maistui.
Hauska idea on, että nämä voi nimetä, mutta mustekynä ei ainakaan tartu. 
Mehukattiluomu sivulle pääset tästä.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S
Lähetä kommentti
Lue lisää