Tänään tuli tilanne joka sai miettimään miten toiselle arvostuksen osoitus on tärkeää.  On tiettyjä asioita mitkä osaan ottaa vitsinä, mutta kiusaaminen ja härnääminen ei ole niitä. On törkeää laittaa kaikki huumorin piikkiin ja vähätellä toisen loukkaantumista. Menneisyydestä oppineena olen parisuhteeseen asettanut myös selkeät rajat miten annan itseäni kohdeltavan ja jos toinen kokeilee ja testaa rajoja, annan kyllä kuulla kunniansa. Minä olen hyvinkin huumorintajuinen ihminen ja minut saa nauramaan helposti, mutta kiusaamisen ja vitsin eron tunnistan. Kiusaamista on turha esitellä naamioituneena rakkauden osoitukseksi. Se ei ole rakkauden osoitusta nähnyt jos saa sillä toisen itkemään. RAKKAUDDEN OSOITUS ON SELLAINEN MILLÄ SAADAAN TOINEN HYMYILEMÄÄN TAI NAURAMAAN. Tämän päivän tilanne sai minut taas varpailleni, sillä vaikka olen aikaisemmassa suhteessa ja lapsuudessani tunnistanut kiusaamisen ja sisimmässä tiedän olevani loukkaantunut, minua on manipuloitu uskomaan,

Minulle tulee ystävä käymään illalla, joten ajattelin leipoa jotain tarjottavaa. En ole koskaan ollut mikään hyvä leipuri, mutta satunnaisin väliajoin innokkaasti tykkään kokkailla ja leipoa erilaisia herkkuja. Äitikin sen jo tiesi ollessani lapsi, että tuosta tytöstä ei tule leipuria. Eräs päivä hän tuli töistä kotiin ja likka 7v oli vähän "leiponut pullia" ja jauhoa oli ympäri keittiötä. Kovia könttejähän niistä oli tullut ja roskiin olivat menneet. Kukaan ei huomaa, että pohjat ovat murskana. Itsevarmalla asenteella ajattelin tänään leipoa macaroneja, joten läksin kauppaan hakemaan mantelijauhoja ja muita aineksia. Ajattelin ettei mikään voi mennä pieleen kun tekee kinuskikissan ohjeen mukaan. Kaupassa sain melkein slaagin kun näin mantelijauhojen hinnan kun olin tottunut käyttämään leivoksissa halpoja vehnäjauhioja, mutta kelasin, että leivosten täytyy kai olla vastustamattoman hyviä kun näin suolaista hintaa maksaa ainesosista. Joten ei muutakun ostosten kanssa