"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S

Henkinen väkivalta ja sen ilmeneminen taloudellisena hallitsemisena on vaikuttanut minun ostokäyttäytymiseen kuluttajana. On normaalia, että rahasta tulee riitaa. Tässä postauksessa ei kuitenkaan puhuta siitä, vaan taloudellisesta hallitsemisesta yhtenä henkisen väkivallan muotona.  Siitä on kaksi ja puoli vuotta, kun olen alkanut opetella omien tarpeiden ja toiveiden täyttämistä ilman, että olen kenellekään tivivelvollinen omista ostoksista. Taloudellinen hallinta on vaikuttanut moneen asiaan, mutta rajaan sen tässä postauksessa vain kauneudenhoito- ja ihonhoitotuotteisiin, ettei tule liikaa liirumlaarumia. taloudellinen_hallitseminen.jpg En kykene hemmottelemaan itseäni ilman syyllisyyttä ja itsekkyyden tuntemista. Itsensä hemmottelu on vaikeaa.  Siitä tulee samalla hyvä, mutta myös todella paha olo. Se aina kallistuu enemmän pahan puolelle. Niin kuin en olisi ansainnut mitään ja olen itsekäs paskiainen, kun edes haluan mitään. Kun on joutunut 8 vuotta perustelem

Raha vallan käyttönä ja taloudellisena henkisenä väkivaltana on vaikea tunnistaa. Sitä tulee ajatelleeksi, että tämä on vain tavallista riitaa rahasta.  Ei ole ollut helppoa kuunnella vuosia vierestä syyllistämistä miten piittaamaton ja alhainen olen kun käytin rahaa itseeni. Minulle kuitenkin ehjät siistit vaatteet ja ihonhoitotuotteet ovat aina kuuluneet perushygieniaan, mutta sitä tarvetta on yritetty koko ikäni väittää ongelmakäyttäytymisenä esiintyväksi minäkeskeisyydeksi. En ole ollut tasa-arvoisessa asemassa rahan käytön suhteen, vaan minun piti luopua omista tarpeista ja mahdollistaa omilla tuloilla kumppanin menot niin, että käytin kaikki omat rahani yhteisen talouden pyörittämiseen ja toiselle jäi kaikki rahat omaan käyttöönsä, oman lainan maksamiseen ja omiin harrastusvälineisiin. En ole voinut säästää tai sijoittaa omia rahoja saati käyttää niitä itseäni varten. Asunnon omistamisesta on ollut turha edes haaveilla. Samalla mahdollistin nämä samat asiat toisel

E n tiedä miksi olen olemassa. En ymmärrä mikä tarkoitus tällä kaikella on. Olen kuin robotti, jonka ohjain on muilla. Tätä robottia pitää ladata ja korjata jatkuvasti. Sen ylläpito tulee kalliiksi. Ihmiset kysyvät eikö se voi jo luovuttaa ja mennä metallinpuristimeen. Usein loppuu virta ja sairastaminen on tullut liiankin tutuksi. Alkoi ihan huvittamaan alapalkissa lukeva "En ole robotti" vahvistus. Joskus tekisi mieli laittaa rasti "Olen robotti" ruutuun, jos sellainen vaihtoehto olisi tarjolla. Olen vaan rikkinäisen robotin ontto peltikuori ilman tarkoitusta. Sisällä kaikuu hiljainen ja monotoninen apua, joka pujahtaa rikkinäisen sauman kohdalta kuulumattomiin. En haluaisi olla pelkästään muita ihmisiä varten. En halua, että identiteettini pohjautuu pelkkään äitiyteen, työntekoon ym mitä kenellekin pitää olla. Joka päivä huomaan miten kadotan itseäni pala palalta ja lopulta en enää tiedä mitä haluan ja kuka olen itselleni. M iksi täällä pitää alistaa itsensä

Yksi hyvä syy miksi ei kannata mennä tinderiin on se, että sieltä saa massiivisen kolmenkympin kriisin!   Missä on kaikki tavalliset ihmiset? Näen joka paikassa vaan yliluonnollisia olentoja. Tindermiehet on taruolentojen kärkijoukkoa. He ovat akateemisia ylikoulutettuja supermenestyjiä, purhehtivat jahdeilla ja käyvät juhlissa shampanjalasit käsissä ja syövät vaan kauniisti katettuja gurmeeruokia. He ovat äärimmäisen komeita, seksikkäitä ja pumppaavat rautaa niin että rasvaprosenttia ei ole. Sen lisäksi, että ihmiset käy töissä niillä tuntuu olevan vähintään viisi kallista harrastusta arki-illoille esim seinäkiipeily, ryhmäliikunta, golf, carting ja purjelautailu puhumattakaan aamulenkistä jota varten he heräävät ennen kun kukko ehtii pieraista. Heillä on laaja kaveripiiri, joita heillä on aikaa tavata päivittäin upeiden harrastusten tai hienoissa ravintoloissa lounaan parissa. He matkustelevat vähintään kahdesti vuodessa ja syövätkin vielä terveellisesti sekä ehtivät hoitaa lapset ja

Mieli on tumman sävyn täyttämä tervapata ja elämä on mennyt solmuun. Sellaiseen joka uitetaan tervaan. Eikä nyt ole kyse mistään vetosolmusta. Tässä solmussa oli monen monta mutkaa, kierrosta ja silmukkaa. Tämä ongelmien ja oireiden solmu heikensi elämäni köyttä melkein katkeamispisteeseen saakka. Onneksi se ei katkennut. Se on muutalla hassulla säikeellä kiinni. Aina silloin tällöin niitä säikeitä napsahtelee katki vastoinkäymisten myötä. Tässä sitä nyt ollaan selvittämässä solmuja koittaen hapuillen vapautua niistä iäksi. Olen löytänyt itsestäni jatkuvasti lisää epäkohtia, jotka ovat rajoittivat hyvinvointiani. Näitä ongelmallisia toimintatapoja voi olla myös sellaisia mitä en tiedosta. Haluaisin oppia tiedostamaan vääränlaiset toimintakaavat ja kitkemään ne pois. Olen pohdiskellut muutamaan kertaan tämän vuoden puolella, että olisi kiva aloittaa terapia. Pelkään kuitenkin, että se on liian tiivistä kun joutuisi joka viikko käymään, eikä viikossa välttämättä ehdi kovin pal