Siirry pääsisältöön

Mitä sinkku kaipaa parisuhteesta

EROSSA ON MONIA TUNTEITA JA YSTÄVÄNI LOHDUTUSTA LAINATEN, KAIKILLE NIILLE PITÄÄ ANTAA LUPA TULLA

Exä on kovasti yrittänyt pitää yhteyttä, mutta olen pyytänyt antamaan tilaa, koska haluan päästä irti surun ja syyllisyyden tunteistani. 
Yksi tunteista on pelko pärjääkö yksin. Olen miettinyt mitkä asiat parisuhteessa todella ovat niitä mitä tarvitsen ja mitä ilman ei pysty elämään. Vai tarvitsenko todellisiudessa mitään. Tulenko toimeen ilman. En voi antaa parisuhteen määritellä onnellisuuttani.
Asioita mitä olen jäänyt kaipaamaan on päivittäinen kommunikointi. Erossa menettää parhaan ystävänsä, joka puoliso monelle on. Sitä se oli ainakin minulle. Ei ole sitä kenelle kertoo päivän tapahtumat.
Läheisyys on toinen. Sitä kaipaa, mutta ilman sitä pystyy oppia olemaan. Kenestäpä ei olisi mukava käpertyä lusikkaan ja hipsutella. Kuitenkaan kaikissa parisuhteissakaan tätä ei ole, joten ei pidä olettaa, että sinkkuna olisi yhtään sen yksinäisempi. Olen kokenut suhteissanikin yksinäisyyttä. 
Yksin pärjäämiseekin liittyy myös ajatus surujen kestämisestä yksin. Kun ei ole sitä toista tukemassa. Jos parisuhde ei ole terve, ei tätä tukemista saa. Tässäkään tapauksessa ei eroa tilanteestani sinkkuna millään lailla. 
Taitaa tosiaan olla niin, että ei ole mitään perustetta ettenkö pärjäisi yksin. En koe jääväni paitsi mistään mistä en olisi jäänyt paitsi jo suhteen aikana.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S