Siirry pääsisältöön

identiteettikriisi

TERVEEN IDENTITEETIN KEHITTYMINEN ON MONELLE PÄIVÄNSELVÄ ASIA, MUTTA KUN EI PÄÄSE KOKEILEMAAN OMIA MAHDOLLISUUKSIAAN OMIEN PIIRTEIDEN JA VAHVUUKSIEN KAUTTA, JOUTUU IDENTITEETTI KRIISIIN. 
MINUN ON AINA OLLUT VAIKEA SANOA EI.
Ihmiset ovat huomanneet sen ja hyvyyttäni on käytetty hyväksi. Haluan aina, että muilla on mukavaa vaikka oman epämukavuuden kustannuksella ja myönnyn helposti. Tuntuu kuin oma identiteetti ei olisi koskaan kehittynyt vaan se on omaksuttu muiden odotuksista, koska minun on vaikea tuottaa muille pettymystä. Jos tuotan pettymyksen, koen suurta syyllisyyttä. Tämä on vaikuttanut suuresti minäkuvan kehitykseeän, eikä minulla ole ollut lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisena parisuhteissakaan tilaa etsiä itseäni. Minulle on kehittynyt niin sanottu negatiivinen identiteetti moittimisen myötä.

Lapsena ja nuorena en saanut kannustusta vaan minun piti miellyttää vanhempia. Minulta vietiin pois omat mahdollisuudet ja vaihtoehdot ja annettiin tilalle odotukset. Parisuhteissa sama kaava toistui. Identiteetti ei pääse kehittymään jos kielletään kokeilemasta siipiään. Näin ollen olen elännyt peläten kaikkea. Etenkin omien tarpeiden näyttämistä, koska siitä tulee syyllinen olo, että olenko nyt hankala ihminen. On ollut valtava taakka kantaa toisten odotukset ja koittaanä täyttää niitä epäonnistuen. Jatkuvien epäonnistumisien myötä olen ajatellut ette minussa ole tarpeeksi älykkyyttä. En ole osannut lapsena ja nuorena kyseenalaistaa odotuksia ja nyt opittuna tapana se on kostautunut aikuisiällä.
Tämän vuoksi sietokykyni epäonnistimiselle on olematon ja mielenterveysongelmia on ollut koko elämän ajan. Ympärillä olevien ihmisten negatiiviset arvostelut ovat aina vaikuttaneet suuresti, koska identiteettini ei ole tarpeeksi vahva ja itsetuntoni ei ole kehittynyt kuten normaalisti kuuluisi. En ole oppinut arvostamaan itseäni tarpeeksi ja lapsena koin, että minulla ei ole samaa ihmisarvoa kun muilla. Nykyäänkin vielä tunnen itseni B-luokan kansalaiseksi, joka ei kuulu tähän yhteiskuntaan. Olen riippakivenä ylimääräisenä enkä sovi yhteiskunnan rakenteisiin. Olen se ylimääräinen, joka ei saa haluamaansa opislelu- tai työpaikkaa vaan jotuu tyytymään siihen, että ei ole paikkaa tässä yhteisössä. En koe olevani millään tavalla merkityksellinen ja tärkeä. Olen kuin laiva myrskyssä ilman majakan valoa.

img_20180525_182324.jpg

OLEN OPETELLUT PUOLUSTAMAAN OMIA MIELIPITEITÄ VASTA PARI VUOTTA.
Normaalisti tämän kehitysvaiheen pitäisi tapahtua lapsuudessa ja nuoruudessa. Jo uhmaikäisenä pelkäsin näyttää omaa tahtoani. Omien mielipiteiden puolustus on ottanut takapakkia parisuhteessa joka juuri loppui, koska päivittäin joka asia piti aina puolustaa ja perustella ratakiskosta, eikä sekään taannut aina hyväksyntää, joten oli pakko myöntyä. Lopulta en jakanut enää pitää puoliani väsytystaistelussa. Sain kuulla olevani hankala ja nihkeä ihminen kun osoitin omaa tahtoani. Tämä tuo turvattomuuden tunnetta ja usko tulevaisuuteen on olematon. Pelkään, että olen kehittymättömän identiteetin vuoksi liian riippuvainen muista ja pelkään yksin oloa. En totisesti halua olla ja vältän liikaa yhteydenpitoa, etten anna kenellekkään sellaista kuvaa. Toisaalta taas nautin yksinäisyydestä ja odotan kovasti itseni etsimisen matkaa.
MATKA MINUUTEEN ALKAA UUDELLEENRAKENTAMALLA OMAN IDENTITEETIN PIRSTALEISTA.
Alan etsiä omaa todellisuuttani ja miettimään mitä oikeasti haluan tavoitella. Toivon, että jokainen kenellä on kannustava perhe ja läheiset osaavat arvostaa sitä suuresti eikä pidä sitä itsestään selvyytenä. Kannustavalla ilmapiirillä on valtava vaikutus tasapainoiseen elämään.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joskus ystävyys päättyy

MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA. Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä. Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on alti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aikaa itsetutkiskelulle

MISTÄ LÖYTYY AIKAA ITSETUTKISKELULLE? Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa. ITSETUTKISKELUKO ITSEKÄSTÄ Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin. Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen. Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja...
Lähetä kommentti
Lue lisää