Jotkut vanhemmat tulevat onnelliseksi lapsen ilosta ja riemusta, mutta kaikkia ei välttämättä kiinostakaan pätkän vertaa perhekahvilat ja puistot. Saako vanhemmat haluta omia juttuja ilman, että haukutaan tyrannimutsiksi? Helposti löytyy näitä ääripäitä perheistä missä toisissa lapset mukautuvat vanhempien elämään ja toisissa vanhemmat perustavat arkensa lapsen mukaan. Nämä sitten nostattavat tunteita toisissaan arvostelemalla toisen tapaa elää. vanhemmuus.jpg En ihan ymmärrä miksi nämä kaksi asiaa tarvitsee vastakkainasettelua. Itse kuljen omaa kultaista keskitietäni. Annan lapselle kokemuksia, joista juuri hän pitää omia mielenkiinnonkohteitani,harrastuksiani ja omaa aikaani unohtamatta. Vaikka minua ei titinalle kiinnosta, voin astua epämukavuusalueelta pois ja huomata kuinka väärässä olinkaan kun tämähän olikin mukavaa. Ei minua itseäni Frööbelin palikat liikuta, mutta olen vienyt lapsen parina vuonna kiertuetta katsomaan, koska musiikki on hänelle tärkeää ja huomaan mit