Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Pitääkö lapsen vuoksi suostua kaikkeen vai onko lapsen tehtävä mukautua aikuisen elämään?

Jotkut vanhemmat tulevat onnelliseksi lapsen ilosta ja riemusta, mutta kaikkia ei välttämättä kiinostakaan pätkän vertaa perhekahvilat ja puistot. Saako vanhemmat haluta omia juttuja ilman, että haukutaan tyrannimutsiksi? Helposti löytyy näitä ääripäitä perheistä missä toisissa lapset mukautuvat vanhempien elämään ja toisissa vanhemmat perustavat arkensa lapsen mukaan. Nämä sitten nostattavat tunteita toisissaan arvostelemalla toisen tapaa elää. vanhemmuus.jpg En ihan ymmärrä miksi nämä kaksi asiaa tarvitsee vastakkainasettelua. Itse kuljen omaa kultaista keskitietäni. Annan lapselle kokemuksia, joista juuri hän pitää omia mielenkiinnonkohteitani,harrastuksiani ja omaa aikaani unohtamatta. Vaikka minua ei titinalle kiinnosta, voin astua epämukavuusalueelta pois ja huomata kuinka väärässä olinkaan kun tämähän olikin mukavaa. Ei minua itseäni Frööbelin palikat liikuta, mutta olen vienyt lapsen parina vuonna kiertuetta katsomaan, koska musiikki on hänelle tärkeää ja huomaan mit

Äidin pakkohiihdosta lapsen hiihtorakkauteen

LAPSEN SISÄINEN MOTIVAATIO OHJAA LIIKKUMISTA. Olen ilokseni huomannut miten innoissaan ipana on ollut talvella hiihdosta ja luistelusta. Sekä luistelussa, että hiihdossa on tapahtunut hurjaa kehitystä. Jopa itsekin ensimmäistä kertaa tuli olo, että voisin antaa suksille uuden mahdollisuuden sitten ala-asteen. Ihan harmittaa, että kevät tuli niin äkkiä enkä itse ehtinyt hiihtämään.   Olen edistänyt lapsen liikkumisen motivaatiota kannustavin keinoin. Jos lapsi on halunnut lopettaa hiihtämisen on otettu sukset heti pois jaloista eikä pakotettu jatkamaan. Tästä väkisin hiihdosta on itselle jäänyt traumat, enkä halua tappaa oman lapseni hiihtoinnostusta.   Saatoin lievästi sanottuna järkyttyä kun ladulla näin pienen taaperon hiihtävän huutoitkien ja isä painosti häntä samalla jatkamaan. Kun antaa lapsen sisäisen motivaation ohjata liikkumaan on paljon todennäköisempää, että ipana jatkossakin haluaa hiihtää. Ja niinhän siinä tosiaan kävi, että pienimies pyysi usein talvella "äi

Msentuneen äidin lapsen kamala lapsuus

Aiemin kirjoitin siitä miten masentunutta äitiä syyllistetään. Lasten kasvatuksesta puhuessa nousee supermutsit kuin vamppyyrit haudastaan kulmahampaat kiillotettuna korostamaan omaa paremmuuttaan. Pullantuoksun voi haistaa jo kaukaa ja siitä huomaa, etteivät he ole kokneet mielenterveyden osalta tai millään muulla sarallakaan kriisejä. onesti näillä ihmisillä on myös vahva tukiverkko. Miten masentunut sitten kasvattaa lapsen? Samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin. Jokaisella on oma ajatus lapsen kasvattamisesta. Oma lapsuuteni on saanut minut miettimään millainen äiti haluaisin olla. Omalta osaltani toki pystyn vaikuttamaan lapsen kasvamiseen, mutta ympäristö vaikuttaa siihen myös. Teini-iässä tiesin haluavani tulla joku päivä äidiksi. Ajatuksissa monesti kävi myös, että en halua lasta tähän julmaan maailmaan kokemaan samalaista lapsuutta kuin omani. Kun biologinen kello alkoi raksuttaa ja vauvakuumetta ei voinut sammuttaa kissanpennuilla, lapsi kuitenkin syntyi pitkän odotuksen