Henkinen väkivalta parisuhteessa

OLIN TAAS TYPERÄ KUN EDELLISEN NARSISTIN SUHTEESTA SYÖKSYIN TOISEEN, VAIKKA OLIN VANNONUT ETTEN ANNA KENENKÄÄN ENÄÄ KOHDELLA MINUA HUONOSTI. TOINEN RAKKAUTENI VANNOTTI, ETTEI OLE MIKÄÄN NARSISTI JA EI TEKISI MINULLE MITÄÄN NIIN SAIRASTA MITÄ EXÄNI TEKI. HÄN LUPASI RAKASTAA MINUA JA KOHDELLA KUIN HEMMOTELTUA PRINSESSAA. 

Rakkauden sijaan sain kiusaamista, joka oli naamioitu rakkaudenosoituksiksi, joiksi hän niitä kutsui. Nämä rakkauden osoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä vaan saivat minut loukkaantumaan ja itkemään. Olin edellisestä suhteesta oppinut puolustautumaan ja suhde olikin yhtä rajojen puolustelua ratakiskosta vääntäen. Loukkaantumisen tunnetta vähätellen hän sai minut pyytämään anteeksi, että tunsin pahaa oloa vaikka hän oli tarkoittanut vain hyvää. Pitäisi olla kiitollinen hänen huomiosta. En silloin ymmärtänyt hänen huomion olevan epätervettä. Olinhan tottunut huonoon kohteluun koko elämäni. Hän ei ymmärränyt huomionosoituksia olevan kahta erilaista; tervettä ja epätervettä. Hän koki kaiken yhtenä ja samana.

MITEN NARSISTI OSOITTAA RAKKAUTTAAN?

Kuiusaamista oli monin eri keinoin; kauniiksi sanoiksi naamioitu sarkasmi, rehellisyydeksi ja aitoudeksi maamioitu kertomatta jättäminen ja valkoiset valheet, positiivisuudeksi naamioitu vähättely, hellittelynimiksi naamioidut rumat sanat ja kutsumanimet, värikynän lisääminen naamioituna hauskan tyypin leimaan, kannustukseksi naamioitu painostus, sosiaaliseen kanssakäymiseen naamioitu provosointi murtumispisteeseeni valittaen miten olen draaman hakuinen riitojen aloittaja, avunannoksi naamioitu arvostelu väärästä tavasta toimia, huolenpidoksi naamioitu utelu sekä kysely ja kontroloiminen, helliksi kosketuksiksi naamioitu tökkiminen härnääminen ja takapuoleen läpsiminen, neuvoiksi naamioidut ilkeät kommentit, arvostukseksi naamioitu mielistely tarpeen vaatiessa, välittämiseksi naamioitu rajojeni toistuva rikkominen, tempperamentiksi naamioitu agressiivinen käytös, huumoriksi naamioitu kiusoittelu ja matkiminen, pilailuksi naamioitu halveksunta, kehuiksi naamioitu ilkeä huomauttelu, keskusteluiksi ja jutteluksi naamioitu verbaalinen hyökkääminen ja riidat, sekä virheettömyydekseen naamioitu toisen syyttäminen virheistään. Lista jatkuisi loputomiin.

OLENKO TULOSSA HULLUKSI

Joka tapauksessa sanojen oikeilla merkityksillä ei ollut väliä, sillä musta muuttui hänen suussaan valkoiseksi ja vesi viiniksi. Kaikki tämä hämmensi ja lopulta luulin tulleeni hulluksi. Ikään kuin kaikki olisi tulkinnan varaista ja en enää voinut luottaa omiin tuntemuksiini, jotka käännettiin nurinkurisiksi. Todellisuudessa nurinkurista oli exän ristiriitainen käytös puheisiin verrattuna.

Kun sanoin loukkaantuvani hänen törkeästä ja nöyryyttävästä kohtelusta, hän kiesti tekonsa sanomalla "Kuvittelet kaiken. En koskaan tekisi sinulle mitään sellaista. En tarkoittanut asialla mitään tuollaista miten sinä tunnet sen. Miksi ajattelet kaiken aina noin sairaasti?" Tämä manipulointi sai epäilemään omaa tunnetta ylireagointina ja hämentymään. Kaiken tämän loukkaamisen takana seisoo tarve hallita. Loukkaantua ei saanut, sillä sitä seurasi väite, että tunnen väärin ja kuvittelen vain. Jos siitä huolimatta pidin puoleni, toinen lakkasi puhumasta ja tunnelma muuttui agressiiviseksi. Hän paineli ulos ovet paukkuen. Tässä vaiheessa oli todella väärinkohdeltu ja epäoikeudenmukainen olo, kun omat tunteeni ja loukkaantumiseni jätetään vähätellen huomiotta. Tottakai seuraava henkisen väkivallan kautta toimivan tavoite oli laittaa riita minun syyksi ja mököttää, sillä hän ei koe tehneensä mitään väärää. Hänen tarkoitus oli osoittaa rakkautta eikä loukata. Hän ei tehnyt koskaan aloitetta sovintoon vaan odotti kunnes anelin tätä takaisin kotiin selvittämään asian.

Nämä eivät pitemmän päälle enää tuntuneet sellaisilta rakkaudenosoituksilta, joita minä halusin. Sain osakseni kritiikkiä kiittämättömyydestäni. Hän ei halunnut kehittää parisuhdetaitojaan, sillä hän koki itsensä jo valmiiksi, eikä hänen tarvitse muuttua ja kasvaa. Totesin, että en ala yksin räpiköimään ja parantamaan suhdetta, jos toinen ei ole valmis tulemaan vastaan. Niin olin yrittänyt siihenkin asti, eikä odotukset psrisuhteesta vastanneet tarpeitani. Tuollainen suuruuden kuvitelma itsestään kieltää todellisen tarpeen muutokseen. 

MITEN NARSISTI PYYTÄÄ ANTEEKSI?

Hänen lahjoilla ym oli näyttöä, kun taas niiden oikeutettamalla huonolla käytöksellä ja teoilla ei. Loukkaantuessani hänen ilkeydestä minua kohtaan (eli hänen mielestään väärin tulkitsemiini tekoihin ja sanoihin) sain kuulla kaiken olevan vain mielikuvitukseni tuotetta. Mietin olenko tulossa hulluksi. Ottaessani loukkaantumiseni puheeksi hän pystyi vetämään esiin "milloin muka"-kortin. Koska näistä loukkaantumisista ei ollut käsin kosketeltavia todisteita kuten leffoista liput, hän kielsi tekonsa ja sanansa ja syytti minua hyökkäyksestä hänen kimppuunsa. Vilpitöntä anteeksipyyntöä oli turha odottaa, koska hän ei kyennyt ymmärtämään mitä hän pyysi anteeksi. Hän sanoi anteeksi perustelematta mistä on pahoillaan. Ainoa asia mistä hän osasi olla pahoillaan oli se, kun olin loukkaantunut. Ei hänen teoista siellä taustalla. Minä pyysin anteeksi loukkaantumistani. Näin ollen hän sai uuden mahdollisuuden jatkaa samaa vanhaa käytöstään. Silloin tällöin hän osasi kyllä olla miellyttävä tarpeen tullen, etten ottaisi ja lähtisi. Mutta silloin kun on huonoja hetkiä enemmän kuin miellyttäviä, tietää olevansa narsistin uhri. Jos taas olisi enemmän hyviä hetkiä ja siellä täännä epäiellyttäviä, ei niillä huonoilla olisi väliä.

Miksi narsistin anteeksipyyntö sitten ei ole vilpitön? Ymmärsin, että narsisti haluaa olla uhrin yläpuolella myös anteeksipyytäessä

Turhat odotuksen toista kohtaan kuolivat. En enää halunnut elää suhteessa, jossa rakkaus satuttaa enemän kuin tuottaa hyvää oloa. Se ei ollut sellaista rakkautta jota halusin. Jos se edes oli rakkautta ollenkaan.