Siirry pääsisältöön

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?" 
Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi?
Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää.
"Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala." 
Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. Se johti täysin lamaantuneisuuteen ja masennukseen.
En enää jaksa olla tekemisissä ihmisten kanssa keille minun tarvitsee perustella itseäni. Pitäisi riittää, että kerran sanoo. Jos sen jälkeen alkaa tulla miksi kysymyksiä, en viitsi enää nähdä vaivaa ja kiinnostus toiseen ihmiseen lopahtaa. Jos ei ihminen kunnioita rajojani, kokemaani ja tuntemaani ilman, että se täytyy perustella, en viitsi olla tekemisissä.  Olen mielummin yksin kuin jatkuvalla puolustuskannalla ja riidoissa. On pelottavaa kohdata ihmisiä, joille voimakkaat tunnereagtioni ja moraalintajuni ovat uhka ja niiden todellisuutta koitetaan manipuloida vääriksi ja naamioida ylireagoinniksi.
Olen mieluimmin sitten se hankala akka, sillä minulle on alkanut kehittyä omanarvon tunto eikä pelkkä ajatus ja haave oikeudenmukaisesta käytöksest riitä. Tahdon sen myös näkyvän kohtelussa. Jos se tekee minusta hankalan ämmän, etten suostu antamaan periksi tulkinnastani ja omasta näkökulmastani, sitten olen mielummin se hankala ämmä. Jos se tekee minusta tyhmän ja vaikean, että vaadin oikeudenmukaista kohtelua ja asioiden selvitystä, olen mielelläni se tyhmä ja vaikea. 
Väliäkö sillä jos joku muu mitätöi kokemukseni ja tuntemukseni, sillä osaan jo sanoa asiasta ja vaatia hyvää kohtelua ja käytöstä. Mutta kaikkein pahin vihollinen joka vähättelee tuntemuksiani on minä itse. Olen antanut muiden puheiden vaikuttaa minuun liikaa ja tätä on vaikea lähteä muuttamaan. Omien kokemusten ja tuntemusten hyväksyminen vähättelemättä on iso osa hyvää itsetuntoa. Sen lisäksi, että koitan tulla sinuiksi oman vartalon kanssa, koitan tulla sinuiksi mieleni kanssa. Haluan oppia olemaan pelkäämättä ristiriitatilanteita.
Terveisin avoimesti ja ylpeästi ylireagoiva hankala ämmä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Joskus ystävyys päättyy

MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA. Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä. Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on alti...

Aikaa itsetutkiskelulle

MISTÄ LÖYTYY AIKAA ITSETUTKISKELULLE? Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa. ITSETUTKISKELUKO ITSEKÄSTÄ Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin. Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen. Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja...