Siirry pääsisältöön

Tinderistä saa kolmenkympin kriisin

Yksi hyvä syy miksi ei kannata mennä tinderiin on se, että sieltä saa massiivisen kolmenkympin kriisin!
 
Missä on kaikki tavalliset ihmiset? Näen joka paikassa vaan yliluonnollisia olentoja. Tindermiehet on taruolentojen kärkijoukkoa. He ovat akateemisia ylikoulutettuja supermenestyjiä, purhehtivat jahdeilla ja käyvät juhlissa shampanjalasit käsissä ja syövät vaan kauniisti katettuja gurmeeruokia. He ovat äärimmäisen komeita, seksikkäitä ja pumppaavat rautaa niin että rasvaprosenttia ei ole. Sen lisäksi, että ihmiset käy töissä niillä tuntuu olevan vähintään viisi kallista harrastusta arki-illoille esim seinäkiipeily, ryhmäliikunta, golf, carting ja purjelautailu puhumattakaan aamulenkistä jota varten he heräävät ennen kun kukko ehtii pieraista. Heillä on laaja kaveripiiri, joita heillä on aikaa tavata päivittäin upeiden harrastusten tai hienoissa ravintoloissa lounaan parissa. He matkustelevat vähintään kahdesti vuodessa ja syövätkin vielä terveellisesti sekä ehtivät hoitaa lapset ja elukatkin samaan syssyyn. He käyvät kerran kuussa parturissa ja kuluttavat, mutta heillä on myös kummilapsia Afrikassa. Sen lisäksin he ovat julkaisseet kirjan tai voittaneet palkintoja tai muuta vastaavaa. Omaa varallisuutta on talon, veneen, mökin ja auton muodossa. He myös laulavat kuin enkelit ja soittavat vähintään kolmea eri soitinta ja nyt en puhu nokkaluilusta, kapuloista ja triangelista. Todennäköisesti paskantavat sateenkaariakin. 
 
Tinderissä nämä taruolennot etsivät täydellistä seuraa, kunnianhimoista ja suunnitelmallista ihmistä joka tietää mitä haluaa ja on jo saanut kaiken syntymästä asti, positiivista ja tasapainoista, jolla ei ole menneisyyttä häiritsemässä elämää, sekä kilttiä joka hyväksyy rajojen polkemisen hymyillen ilman minkään sortin nalkutusta. Taruolentoa taruolennoille. 
Missä ovat ne tavalliset ihmiset, jotka väsyvät pelkästä työstä ja opiskelusta, kaatuu töistä tullessa suoraan sänkyyn harrastamatta yhtään mitään, syö eineksiä ja perus kotiruokaa sekä matkustelevat vain unissaan? Missä he ovat!? Missä on kaikki tunneälykkäät miehet jotka kestävät keskeneräisyyttä ja ymmärtävät, että ihminen ei ole koskaan valmis paketti. Minä olen se tavallinen tallukka ja tunnen usein, etten kuulu joukkoon. En ole saavuttanut elämässäni mitään. En yhtikäs mitään. Tämä yhteiskunta luo kamalat suoritus paineet ja häpeän itestään. Väkisinkin tulee alemmuuskompleksi.
 
En kykene saati halua olla se ihminen, joka rankan päivän lisäksi repii vuorokauteen ylimääräisiä tunteja selkänahastaan. Esittäen nauttivansa suorittaen käy vielä tanssitunnilla, siitä suoraan kauppaan ja kokkaamaan ruokaa ja sitten sauna lämpeämään ja viinilasi juustojen kera odottaa idyyllisessä hiljaisuudessa siivotussa kodissa, kun ihmeperheen lapset ovat menneet kiltisti nukkumaan lapsenvahdin saattelemana. Minun elämä ei ole yhtä suurta seikkailua vaan tavallista tylsää arkea ihan ilman hienoja gaalailtoja tai viikonloppureissuja Budabestiin. En jaksa edes käydä sukulaisilla kylässä. Hyvä jos kavereita ehtii nähdä silloin tällöin. Miksi pitää kokoajan suorittaa ja kilpailla kenellä on juhlavin arki? 
 
Minun arkeni on rehellistä ja tylsää paskaa ja tykkään siitä, ainakin osittain. Mitä minun harrastuksiini tulee, harrastan niinkin hehkeitä asioita kun pyykkäämistä, kissan vessan siivousta, imurointia, nukkumista, opiskelua, ikkunoiden pesemisen harkitsemista, lapsen kanssa lautapeleissä häviämistä, sängyn petaamista, salaa herkkujen syömistä ja lohtuwishshoppailua ja netflixchilliä. Tähän vapaa-aikani jotakuinkin menee. Ehkä kerran kuussa saatan repäistä ja oikeasti ehtiä tehdä mitä haluan ja mistä olen kiinnostunut. Todella houkuttelevaa seuraa vai kuinka? 
 
Anyway tinder on täynnä epäaitoja pintaliitäjiä, jotka suorittavat elämäänsä ja odottavat tätä myös mahdollisilta tulevilta puolisoiltaan. Olen lähinnä kauhuissani, miten voi olla mahdollista, ettei tavallisia ihmisiä ole eksynyt hakemaan seuraa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Henkinen väkivalta parisuhteessa

OLIN TAAS TYPERÄ KUN EDELLISEN NARSISTIN SUHTEESTA SYÖKSYIN TOISEEN, VAIKKA OLIN VANNONUT ETTEN ANNA KENENKÄÄN ENÄÄ KOHDELLA MINUA HUONOSTI. TOINEN RAKKAUTENI VANNOTTI, ETTEI OLE MIKÄÄN NARSISTI JA EI TEKISI MINULLE MITÄÄN NIIN SAIRASTA MITÄ EXÄNI TEKI. HÄN LUPASI RAKASTAA MINUA JA KOHDELLA KUIN HEMMOTELTUA PRINSESSAA.  Rakkauden sijaan sain kiusaamista, joka oli naamioitu rakkaudenosoituksiksi, joiksi hän niitä kutsui. Nämä rakkauden osoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä vaan saivat minut loukkaantumaan ja itkemään. Olin edellisestä suhteesta oppinut puolustautumaan ja suhde olikin yhtä rajojen puolustelua ratakiskosta vääntäen. Loukkaantumisen tunnetta vähätellen hän sai minut pyytämään anteeksi, että tunsin pahaa oloa vaikka hän oli tarkoittanut vain hyvää. Pitäisi olla kiitollinen hänen huomiosta. En silloin ymmärtänyt hänen huomion olevan epätervettä. Olinhan tottunut huonoon kohteluun koko elämäni. Hän ei ymmärränyt huomionosoituksia olevan kahta erilaista;...

Anonyymiys

MIETIN PITKÄÄN ANONYYMIYTTÄNI JA SITÄ ROHKENENKO KIRJOITTAMAAN OMA NAAMAVÄRKKI EDUSTAMASSA BLOGITEKSTIEN TAKANA. On haastavaa puhua julkisesti vaikeista ja aroista aiheista kuten mielenterveys, henkinen kasvu tai oma äitiys. Negatiivisten kommenttien vastaanottaminen vaatii tietynlaista luonteen lujuutta, jonka puutteen tiedostan itsekin.  Kuitenkin olisi hienoa jos mielenterveydestä puhuminen olisi muillekin tavanomaista ilman paheksuntaa, eikä näistä asioista tarvitsisi vaieta. Julkisesti asioista puhuminen on hyväksi tabujen rikkomiselle. Minun on turha yrittää olla rikkomatta muiden normeja, sillä teen niin jokatapauksessa. Olen kuitenkin monien muotissa elävien ihmisten mielestä se, jonka mielipiteet ovat vääriä. Halusi muut tai ei.  Toki on ihmisiä kellä ei ole mitään käryä mielenterveyshäiriöistä ja media suoltaa stereotyyppistä hullun hahmoa saippuasarjoissa. Moni ei erota masennusta, traumaperöisäiäistä stressihöiriötä, ahdistuneisuutta, psykoosia ja ...