Siirry pääsisältöön

Tinderistä saa kolmenkympin kriisin

Yksi hyvä syy miksi ei kannata mennä tinderiin on se, että sieltä saa massiivisen kolmenkympin kriisin!
 
Missä on kaikki tavalliset ihmiset? Näen joka paikassa vaan yliluonnollisia olentoja. Tindermiehet on taruolentojen kärkijoukkoa. He ovat akateemisia ylikoulutettuja supermenestyjiä, purhehtivat jahdeilla ja käyvät juhlissa shampanjalasit käsissä ja syövät vaan kauniisti katettuja gurmeeruokia. He ovat äärimmäisen komeita, seksikkäitä ja pumppaavat rautaa niin että rasvaprosenttia ei ole. Sen lisäksi, että ihmiset käy töissä niillä tuntuu olevan vähintään viisi kallista harrastusta arki-illoille esim seinäkiipeily, ryhmäliikunta, golf, carting ja purjelautailu puhumattakaan aamulenkistä jota varten he heräävät ennen kun kukko ehtii pieraista. Heillä on laaja kaveripiiri, joita heillä on aikaa tavata päivittäin upeiden harrastusten tai hienoissa ravintoloissa lounaan parissa. He matkustelevat vähintään kahdesti vuodessa ja syövätkin vielä terveellisesti sekä ehtivät hoitaa lapset ja elukatkin samaan syssyyn. He käyvät kerran kuussa parturissa ja kuluttavat, mutta heillä on myös kummilapsia Afrikassa. Sen lisäksin he ovat julkaisseet kirjan tai voittaneet palkintoja tai muuta vastaavaa. Omaa varallisuutta on talon, veneen, mökin ja auton muodossa. He myös laulavat kuin enkelit ja soittavat vähintään kolmea eri soitinta ja nyt en puhu nokkaluilusta, kapuloista ja triangelista. Todennäköisesti paskantavat sateenkaariakin. 
 
Tinderissä nämä taruolennot etsivät täydellistä seuraa, kunnianhimoista ja suunnitelmallista ihmistä joka tietää mitä haluaa ja on jo saanut kaiken syntymästä asti, positiivista ja tasapainoista, jolla ei ole menneisyyttä häiritsemässä elämää, sekä kilttiä joka hyväksyy rajojen polkemisen hymyillen ilman minkään sortin nalkutusta. Taruolentoa taruolennoille. 
Missä ovat ne tavalliset ihmiset, jotka väsyvät pelkästä työstä ja opiskelusta, kaatuu töistä tullessa suoraan sänkyyn harrastamatta yhtään mitään, syö eineksiä ja perus kotiruokaa sekä matkustelevat vain unissaan? Missä he ovat!? Missä on kaikki tunneälykkäät miehet jotka kestävät keskeneräisyyttä ja ymmärtävät, että ihminen ei ole koskaan valmis paketti. Minä olen se tavallinen tallukka ja tunnen usein, etten kuulu joukkoon. En ole saavuttanut elämässäni mitään. En yhtikäs mitään. Tämä yhteiskunta luo kamalat suoritus paineet ja häpeän itestään. Väkisinkin tulee alemmuuskompleksi.
 
En kykene saati halua olla se ihminen, joka rankan päivän lisäksi repii vuorokauteen ylimääräisiä tunteja selkänahastaan. Esittäen nauttivansa suorittaen käy vielä tanssitunnilla, siitä suoraan kauppaan ja kokkaamaan ruokaa ja sitten sauna lämpeämään ja viinilasi juustojen kera odottaa idyyllisessä hiljaisuudessa siivotussa kodissa, kun ihmeperheen lapset ovat menneet kiltisti nukkumaan lapsenvahdin saattelemana. Minun elämä ei ole yhtä suurta seikkailua vaan tavallista tylsää arkea ihan ilman hienoja gaalailtoja tai viikonloppureissuja Budabestiin. En jaksa edes käydä sukulaisilla kylässä. Hyvä jos kavereita ehtii nähdä silloin tällöin. Miksi pitää kokoajan suorittaa ja kilpailla kenellä on juhlavin arki? 
 
Minun arkeni on rehellistä ja tylsää paskaa ja tykkään siitä, ainakin osittain. Mitä minun harrastuksiini tulee, harrastan niinkin hehkeitä asioita kun pyykkäämistä, kissan vessan siivousta, imurointia, nukkumista, opiskelua, ikkunoiden pesemisen harkitsemista, lapsen kanssa lautapeleissä häviämistä, sängyn petaamista, salaa herkkujen syömistä ja lohtuwishshoppailua ja netflixchilliä. Tähän vapaa-aikani jotakuinkin menee. Ehkä kerran kuussa saatan repäistä ja oikeasti ehtiä tehdä mitä haluan ja mistä olen kiinnostunut. Todella houkuttelevaa seuraa vai kuinka? 
 
Anyway tinder on täynnä epäaitoja pintaliitäjiä, jotka suorittavat elämäänsä ja odottavat tätä myös mahdollisilta tulevilta puolisoiltaan. Olen lähinnä kauhuissani, miten voi olla mahdollista, ettei tavallisia ihmisiä ole eksynyt hakemaan seuraa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Joskus ystävyys päättyy

MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA. Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä. Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on alti...

Aikaa itsetutkiskelulle

MISTÄ LÖYTYY AIKAA ITSETUTKISKELULLE? Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa. ITSETUTKISKELUKO ITSEKÄSTÄ Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin. Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen. Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja...