Siirry pääsisältöön

Haavekuva terveestä parisuhteesta

Olen niin herkkä, että en usko löytäväni kumppania, jolta tämä sama herkkyys löytyy. Kun on itse erityisherkkä ja sitä helposti päätyy tilanteeseen missä huomaa olevansa suhteessa normaaliherkän kanssa, joka ei välttämättä ole herkkä laisinkaan. Silloin joutuu usein loukatuksi ja suhde tuottaa enemmän kärsimystä kun onnellisuutta. Se hetki kun huomaa, että ei äyskäröinniltään ehdi soutamaan kannattaa erota. Juuri nyt on olo ettei halua taas asettaa itseään sinkkumarkkinoille satutettavaksi ja sydäntä särjettäväksi.

1.jpg

Tunnen ja aistin niin voimakkaasti henkisen ilmapiirin ja muiden mielialat, että pelkään ahdistuvani liikaa jos kumppanilla sattuukin olemaan huonopäivä ja tämä purkaa sen minuun. Tämä tunnelmien aistiminen ja niiden vaikutukset minussa on niin sietämätöntä. Jos puolisolla on agressiivinen ja ärtynyt olo se vaikuttaa minunkin olooni ahdistaen ja joudun olemaan varuillani. Oli tämä tunne toisessa mikä tahansa, sen aistii ja se vaikuttaa tunteisiin heti.

Suhteessa pitäisi olla enemmän hyviä hetkiä kuin huonoja. Silloin huonoilla ei ole merkitystä. Mutta kun huomaa, että arki on suurimmaksi osaksi paskaa ja siellä täällä miellyttäviä hetkiä...No tiedättehän te. Onneksi onni tulee sisältä eikä ulkoapäin, eikä parisuhteessa eläminen ole mikään mitä pitäisi lähteä tavoittelemaan. Nyt kun on ollut pelkästään suhteissa ja onneton voin hyvin maalata tulevaisuuteni sinkkuna ja onnellisena. Nyt sitä vasta on tajunnutkin miten paljon itsenäistä omaa aikaa kaipaa.

Sitä haluaisi suhteelta jotain mitä ei välttämättä ole olemassa. Jotain mitä toivon, että parisuhteessa olevilla ystävillä on. Olisi kamalaa kuvitella, että kavereiden suhteissa täytyy olla jotain mätää kun itse olen epäonnistunut parisuhteeissa enkä ole päässyt elämään terveessä parisuhteessa. Minulle on muodostunut tietyt kriteerit parisuhteelle josta ei kenenkään pitäisi joutua suhteessa tinkimään. 

Kaipaan suhteelta arvostusta ja rajojen kunnioitusta, intohimoa ja kemiaa sekä ehdotonta rakkautta. Suhteessa on oltava läheisyyttä ilman, että sitä tarvitsee pyytää. Haluan suhteessa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sekä olla samoilla aaltopituuksilla. Minun täytyy saada olla oma itseni, ilman toisen häpeää ja manipulointia. 

Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa annan rakkaudelle mahdollisuuden, mutta nyt enemmän kuin koskaan haluan olla yksin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun nukahtaminen on vaikeaa

Heräsin kakovaan ääneen ja pian löysinkin itseni kiskomasta oksentavaa kissaa niskasta uutuudenkarhealta nojatuoliltani huutaen tälle "EEIIII SIIHEN!". Tajusin kellon näyttävän vasta aamuyötä ja ajattelin mielessäni "Good morning neighbors".  Unettomuuteni ainoa syy ei ole kissojen öiset mekastukset. Olen oireillut unettomuutta jo raskaudesta lähtien ellen jo ennen sitä. Muistini vaan ei yletä sitä pidemmälle. Välillä on jaksoja jolloin nukun paremmin. Unettomiin aikoihin vaikuttaa kissojen ääniin havahtumisen lisäksi monet asiat. Vaikea raskaus ja yöpalan syönti pahoinvoinnin välttämiseksi pätkitti yöunia, vauva-ajan puolentoista tunnin syöttämis ajat ja synnytyksen jälkeinen masennus, vauvan kuorsaus, entisen puolison kuorsaus, taaperoajan yölliset painajaisten jälkeiset lohdutushetket, stressi ja toisen kumppanin kuorsaus, uusiutunut masennus, eron aiheuttama suru ja niin edellee. List goes on. Lyhyesti kiteytettynä elämä. Summa summarum oireilen siis kai...

Taakkana syyllisyyden tunne

MISTÄ SYYLLISYYDEN TUNNE JOHTUU? Syyllisyyden tunteet juontavat juurensa jo lapsuudesta ja ympäristön ilmapiiristä, jolloin on syyttänyt kaikesta pahasta itseään vaikka ei ole ymmärtänyt tapahtumien syytä. Myöhemmin sitä on päässyt jyvälle, että ei mikään ollutkaan minun vikani. Toisten virheet on vain siirretty minun kannettavaksi ylisyyllistämällä. Olen harhaanjohtanut itseäni kantamaan toisten syyllisyyden omani lisäksi. Vaikka ei olisi tehnyt mitään väärää, syyllisyyden tunto on voimakas. Myös jälkeeni jättämä elämäni narsistien keskellä on saanut syyllisyydentunteen siipien alle voimakkaasti tuulta. Sellaisessa tilanteessa alkaa itsekin uskoa olevansa paha, vaikka ei oikeasti olisi tehnyt mitään väärää.  Monet myrkylliset ihmissuhteet ja perhesuhteet ovat sisältäneet vertailua toisiin, joka on aiheuttanut syyllisen olon jo pelkästä olemassa olostani. Empaattisuus ja miellyttämisenhalu on omiaan tuottamaan riittämätöntä oloa ja sitä huomaa pian pyytävänsä anteeksi kai...

Mistä tunnistaa valehtelijan

Olen mietiskellyt mistä tunnistaa valhtelijat. Uskon ihmisten rehellisyyteen aidosti, ellei joku anna minulle aihetta epäilyyn. Olen niin hyväuskoinen ihminen, että minua on helppo jymäyttää. En välttämättä edes tunnista onko ihminen tosissaan vai vitsaileeko. Varsinkaan silloin jos näyttää pokerinaamaa, mutta silti on tarkoittanut asian vitsinä tai huijauksena. Valhe on vaikeampi tunnistaa. Itse en edes osaa valehdella ja minulle tuottaa vaikeuksia järjestää yllätyksiä. Jään niistä aina kiinni, koska en osaa kertoa pieniä valkoisia valheita piilottaakseni yllätyksen. Naamastani näkee samantien jos koitan jekuttaa. Omatunto vääntää naaman syylliseen ilmeeseen.  Olen pitänyt arveluttavana sitä, kun toinen on pyytänyt minua valehtelemaan puolestaan hänen lähipiirilleen, koska ei ole halunnut jäädä kiinni valkoisesta valheesta. En ole tähän suostunut. Samasta suusta suolletaan liioiteltuja tarinoita joissa on runsaasti värikynää. Mietin puhuuko hän samalla tavalla minulle, jos kert...