Siirry pääsisältöön

Psyykkinen sairaus ja parisuhde

PITKÄAIKAINEN SAIRASTAMINEN PARISUHTEESSA VOI OLLA KOVA PAIKKA PUOLISOLLE.
Varsinkin kun sairaus ilmenee suhteen aikana ja edellisestä kerrasta sairaana on niin pitkä aika, että luulin toipuneeni lopullisesti. Eipä näitä asioita voi ennustaa ja suunnitella. Ei se itsellekään helppoa ole ja vaatii tietyllä tavalla oman sairauden peittelyä kun toinen ei tunnu ymmärtävän sitä. En halunnut myöntää itselleni, että masennus on taas uusiutunut ja aluksi jopa kielsin sen, koska hävetti. Oloni kuitenkin paheni vaivihkaa ja tajusin lopulta mistä tässä on kyse.
OMAN TOIMINTAKYVYN HEIKKENEMINEN VAIKUTTAA PALJON PARISUHTEESEEN MONELLA TAPAA.
En kykene panostamaan yhteiseen aikaan ja seksuaalisuus kärsii ja toimintakyvyn heiketessä kotiöiden tekeminen ei aina mene ihan tasan ja yhteinen arki vaikeutuu. Puolison rooli tukijana on tässä vaiheessa tärkeää.
Sairastavan rinnalla puoliso voi miettiä onko minusta edes tukemaan toista. Sairauteen voi joko sopeutua tai kieltää sen. Omani valitsi jälkimmäisen ja halusi vain draamatonta helppoa arkea ja teki tämän jo tapailivaiheessa selväksi. Sitähän me kaikki haluamme. Kaikki ei vaan ole niin mustavalkoista.

Masentuneena sitä alkaa miettiä, että onko tämä negatiivinen mieliala ja lamaantuneisuus minun normaali olotila ja persoonallisuus, ja hyvät tasaiset vaiheet elämässä tuntuu vain illuusiolta joka ei ole osa minua. Onko minusta tullut eri ihminen mihin kumppani minussa tutustui?
Itse koen suurta syyllisyyttä sairastamisesta ja koitan olla kotona niinkuin kaikki olisi hyvin. Romahdukset on sitten tapahtuneet kodin ulkopuolella. Tähän voi vaikuttaa paljon puolison suhtautuminen sairauteen. Oikeanlainen tukeminen ja kannustus helpottaa arkea, mutta meidän tapauksessa ymmärtämättömyys, pakkoreipastus ja sopeutumattomuus tilanteeseen ajoi minut vaikeaan tilanteeseen, jossa en saanut rauhassa sairastaa vaan minun piti kyetä tsemppaamaan itseni suorituksiin, joihin en pystynyt, joten tilani huononi. 
MASENNUS ON KUIN SUHTEEN KOLMAS PYÖRÄ, JOKA RIKKOO SUHTEEN JOS SIIHEN EI OSAA SUHTAUTUA OIKEIN.
Ihanteellistahan olisi jos saisi tukea, empatiaa ja hellää kannustusta. Siinä varmasti miettii onko raukkamainen sika jos päättää erota masennusta sairastavasta puolisosta. Masentuneen näkökulmasta voin sanoa, että ei pidä pelätä kertoa eromietteitä puolisolle, koska jos ei osaa tukea, on parempi jatkaa eriteille, koska vääränlainen tukeminen (lue painostaminen) on pahinta mitä masentunut voi kokea sairastamisen vierellä. Tämän epäempaattisuuden jo kahdessa suhteessa kokeneena koen, että sairastaminen on helpompaa yksin. Jos puolison asenne on "myötä- ja vastamäessä, mutta mielummin myötämäessä", sen tietää, että on väärän tyypin seurassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Joskus ystävyys päättyy

MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA. Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä. Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on alti...

Aikaa itsetutkiskelulle

MISTÄ LÖYTYY AIKAA ITSETUTKISKELULLE? Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa. ITSETUTKISKELUKO ITSEKÄSTÄ Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin. Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen. Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja...