MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA.
Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä.
Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on altistanut minut myrkyllisille ystävyyssuhteille, joissa en uskalla pitää rajoistani kiinni.
Sitten on sattunut kohdalle, kontrolloiva ystävyys ja yksi läheisriippuvainen. Aluksi ystävyyssuhteet oli todella läheisiä, mutta ne päättyivät hyvinkin rumasti. Olen helpottunut päästessäni eroon näistä myrkyllisistä ihmisistä, mutta kaipuu ja suru on silti ajoittain läsnä. Sitä olisi toivonut, että asiat olisivat meneet toisin.
Lapsuuden ystäväni ei antanut sijaa muille ystävyyksille. Kysyessään kuulumisia ei kannattanut kertoa olleensa kahvilla jonkun muun ystävän kanssa tai sai kuulla ihmettelyä, miksi en häntä kysynyt etusijalla kahville ja muita vasta sitten jos hän ei pääse. Hän asetti itsensä ylemmäs muita ystäviäni ja ystävyys oli hänelle arvoasteikko. Itse näen jokaisen ystävyyden saman arvoisena oli sitten tuntenut vuoden tai kymmenen. Minun piti myös jatkuvasti varoa mitä puhuin, koska hän oli niin dramaattinen ja veti omia johtopäätelmiä minun sanomisista asioista sen sijaan, että olisi kysynyt mitä mahdoin tarkoittaa. Sanojen asettelu oli oltava täsmällistä ja hienovaraista. Harvoin olin nähnyt häntä porukassa sillä hän pelkäsi, että vien hänen kaverinsa tai hänen kaverit vievät minut häneltä ja hän jää yksin. Ystävyys oli hänelle jotain mitä ei jaeta toisen kanssa. Kerran hän kuitenkin esitteli minut opiskelukaverille, mutta en olisi saanut nähdä tätä yksin vaan ainoastaan tämän ystävän seurassa.
Ystävyys päättyi vähäpätöiseen asiaan, kun pyysin julkisesti facebookissa seuraa erääseen tapahtumaan. Seurue olikin pian kasassa, mutta vielä inboxiin tuli tältä ystävältä viestiä, että hänkin olisi tulossa. Niimpä ilmoitin seurueelle vielä yhdestä innokkaasta. Ystävä suuttui tästä ja olisi pitänyt keskustella asiasta, että sinne on muitakin tulossa. Minä taas oletin sen olevan itsestään selvä kun siitä oli julkinen keskustelukin olemassa ja tiesin ystäväni seuraavan seurueen keskustelua. Minun oli heti poistettava kommentti hänen osallistumisesta, etten loukkaa hänen yksityisyyytään.
Hän oli kokenut suurta väärin kohtelua ja tämän jälkeen hän veti vanhan asian esiin reilun vuoden takaa, kun keskustelimme lapsettomuudesta raskaana ollessani ja kerroin seuraavani erästä blogia aiheesta. Sanoin ärsyyntyneeni kun ihmiset puhuvat miten niitä lapsia on helppo tehdä ja mikä siinä on niin vaikeaa. Itse en tosiaankaan tullut ensimmäiseltä yrittämältä raskaaksi ja ihmiset vaan sikisivät ympärilläni. Jokainen raskaus on mielestäni ihme eikä lainkaan itsestäänselvyys. En voi tietää miltä lapsettomuus tuntuu, mutta voin vain ja ainoastaan kuvitella miltä tuntuu kun ei voi saada lasta . Puhuin siitä miten ärsyttävää on ollut kuunnella ihmisten "Helppohan sun on kun sulla ei ole lapsia"-kommentointia vauvakuumeissaan. Ystäväni myös kärsi lapsettomuudesta. Hän päätti ainoastaan kuulla lauseet "...lapsia on helppo tehdä ja mikä siinä on niin vaikeaa...helppohan sun on kun sulla ei ole lapsia" Hän syytti minua puheista joita en ole sanonut ja alkoi haukkumaan. kirosanojen säestämänä. Hän puhui anteeksiantamattomia asioita, eikä kokenut tehneensä mitään väärää.
Hän ei ole koskaan aiemminkaan ylpeyttään kyennyt pyytämän tekojaan anteeksi ja olin sietänyt kahdenkymmenen vuoden aikana paljon mustasukkaista huonoa käytöstä hänen kontrolloitavana. Tällä kertaa minulle ei riittänyt anteeksi pyynnösksi pahoittelut siitä, JOS pahoitin mieleni hänen sanomisistaan. Eihän se ole anteeksi pyyntö että ollaan pahoillaan minun tunnereagtiosta. Anteeksipyyntö on sellainen, jossa pahoitellaan omaa käytöstä, ei toisen reagtiota. Sain tarpeekseni enkä enää jaksanut yksin ylläpitää ystävyyttä vain sen vuoksi, että olimme tunteneet kauan. Kyllä ystävyyden säilymiseen tarvitaan panostusta kummaltakin. Yksin on turha rämpiä jos toinen ei tule vastaan.
Eron hetkellä lapsuudenystävä ihmetteli miten voin heittää 20 vuotta ystävyyttä hukkaan. Vaikka kaikki ystävät eivät jatkaisikaan rinnalla, ovat vanhatkin ystävyydet olleet aikoinaan arvokkaita. Se ei tarkoita, että katkennet välit näihin ihmisiin olisi menneiden aikojen hukkaan heittämistä. Ei lainkaan. Vaan jos jatkaa ystävänä vaikka kumpikin on muuttunut, se se vasta olisikin hukkaan heitettyä aikaa. Silloin suhteen merkitys muuttuisi. Ja jos en voi olla oma itseni vaan minun täytyy miellyttää ystävääni, tukahduttaisin itseäni ja oma elämäni menisi siinä hukkaan. Hän kummaksui miten voin vaihtaa hänen ystävyytensä uusiin. Tässä taas huomaa miten hän asetti ystävät arvoasteikolle ja itse kohteln ihmisiä tasa-arvoisesti enkä voisi asettaa ketään paremmuusjärjestykseen. Hän ei koskaan ymmärtänyt miksi olin tutustunut uusiin ihmisiin elämäni varrella sillä olihan minulla hänet. Ystäviä ei vaihdeta toisiin. Läheisiä ystäviä voi silti olla useampi. On ihan tutkittu, että ihmisellä voi olla keskimäärin viisi erittäin läheistä parasta ystävää. Sitten on myös kaverit ja tutut, jotka eivät ole niin läheisiä, mutta heidänkin kanssa on mukavaa viettää aikaa.
Kukaan ei korvaa ketään, sillä jokainen ystävä on luotettava ja läheinen omalla elämänalueellaan. Eli jokaisen kanssa voi olla jotain yhteistä. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja ensimmäisen kanssa voi yhdistää ihan eri asiat mitä toisen. Jos ystävyys ei toimi, voi siitä päästää irti ja siirtyä eteenpäin. Huonossa ystävyyssuhteessa kituuttaminen vain siksi, että on pitkään oltu kavereita, ei ole oikein. Ystävyyden sisällössä on oltava muutakin kuin vuodet. Moni arvostaua ystävyyssuhteita sen keston mukaan. Jokainen ystävyys on minusta yhtä arvokas oli sitten tuntenut 20 tai 2 vuotta. En aseta ystäviä suhteen pituuden mukaan tärkeysjärjestykseen.
YSTÄVYYSEN ARVO MITATAAN JOSSAIN IHAN MUUSSA KUIN KESTOSSA. SE MITATAAN SIINÄ MITEN TOISTA KOHTELEE. SE MITATAAN TEOISSA.
Minulla oli myös aikuisiän ystävyys suhde, joka kesti viisi vuotta. Näimme lähes päivittäin. Huumori kukki ja olimme hyvin läheisiä. Hän kävi meillä usein syömässä, kyyditsin häntä ruokaostoksille tai asemalle, leikkasin hiukset, kuuntelin murheet, neuvoin kun pyydettiin, autoin tekemään valintoja ja kerroin mielipiteeni ja olin päivystävänä puhelimen äärellä sillä häneltä puheluita tuli pahimmillaan 20 päivässä. Joskus viisi puheluakin riitti, mutta viestiä tuli runsaasti. Lainasin hänelle jatkuvasti rahaa vaikka olin vanhempainvapaalla (lue vähävarainen) ja hän työelämässä. Hän tuppautui mukaan asioilleni esim eläinlääkäriin. Hän koki auttavansa minua vaikka avunannon takana oli läheisriippuvaisuus ja hänen oli päästävä mukaan. Halusin olla hyvä ja antaa hänelle tarvitsemansa läheisyyden ja tuen.
Kerran elämässäni oli vaihe, jolloin kärsin unettomuudesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Pienen vauvan äitinä en juuri ollut nukkunut. Lopulta nukahdin vain unilääkkeiden avulla. Ystäväni sanoi, että nyt saa luvan isä hoitaa lasta ja minä pääsisin hänen luokse yökylään. Todellisuudessa hän tarvitsi minua sinne. En saanut nukkua kun hän puhua pulpatti kolmeen aamuyöllä, puhelin kilkatti viestejä eikä hän voinut laittaa sitä äänettömälle, jos jollain olisi tärkeää asiaa keskellä yötä. Valot oli pidettävä päällä, kun hän ei osaa olla pimeässä. Tajusin silloin, että hän on läheisriippuvainen. Lähdin kotii keskellä yötä ja pääsin vihdoin nukkumaan.
Ystävyyssuhteessa lopulta tuntui, että olin hänelle enemmänkin äiti kuin ystävä. Minun kuulumiseni eivät kiinnostaneet. Ystävyytemme aikana minulla oli omatkin ongelmani. Hänelle oli liian kuormittavaa tukea minua missään asioissa saati avioerossani. Jos kerroin omista asioista hän vaihtoi puheenaihetta tai sanoi olevansa kiireinen.
ERÄS PÄIVÄ TEIN JOTAIN MITÄ EN OLLUT KOSKAAN ENNEN TEHNYT. SANOIN EI.
Olin eronnut kuukausi sitten, muuttanutnut yksin ilman apua, ollut kuukauden kipeä, influenssassa, keuhkoputkentulehduksessa, kuumeessa ja silmätulehduksessa (tätä sairastamista kestikin tästä lähtien vuoden verran). Kun oloni oli jo hieman parempi hetkellisesti, mutta väsyneenä sairastelusta päätin jäädä lepäämään, enkä auttamaan juuri silloin kun hänelle sopi. Sen illan sairastelin uuden poikaystäväni kanssa ja keräsin voimia.Olin oppinut ystävyydestä, että sen kuului olla vastavuoroista. Hyvyyttäni on käytetty liikaa hyväksi ilman, että itse olisin saanut ystävyydeltä samaa panostusta mitä siihen itse olin laittanut. Minusta ei ollut hänelle enää hyötyä, kun en omistanut autoa enkä asunut naapurissa. Sain kuulla kunniani miten hänelle ei sanota ei. Olin hänen sanojensa mukaan hyväksikäyttävä selkäänpuukottaja joka asetti random panot (todellisuudessa kaksivuotta kestävä vakava suhde) ystävän auttamisen edelle. Tästä seurasi kiusaamista ja yritykseni sabotoimista. Tilanne äityi lopulta niin pahaksi, että tein rikosilmoituksen. Hänen todellinen luonteensa paljastui ja kuulin muiltakin miten heillä oli ollut ongelmia samaisen henkilön kanssa. Ystävyytemme oli muuttunut minulle liian kuormittavaksiksi. Pölyn laskeuduttua ymmärsin miten ystäväni vain peilasi itseään minuun.
Kitkettyäni kaikki myrkylliset ihmissuhteet elämästäni olen opetellut asettamaan ystävyydelle ja ihmissuhteille rajoja, miten minua kohdellaan. Kerään ympärilleni mieluiten tasapainoisia ihmisiä, joiden kanssa kykenee normaaliin ystävyyssuhteeseen ilman, että kumpikaan koittaa kontrolloida toista. Ystävyyssuhteessa pitää arvostaa toisen omaa tilaa vaikka olisi kuinka läheiset ystävät. Jos ystävyys ottaa enemmän kuin antaa on aika uudeleen arvioida ystävyyttä.
Kommentit
Lähetä kommentti