Siirry pääsisältöön

Salaisuus

Skeptikon ajatusmaailmasta pois opettelu positiiviseen elämänasenteeseen on vaikeaa, kun juurtuneet ajatukset eivät meinaa irrota. Ne ovat kuin sitkeitä rikkaruohoja, joita tupsahtelee joka paikkaan.

Lainasin äänikirjan Rhonda Byrne Salaisuus. Minulla on se myös kirjana, mutta en ole lukenut sitä. Kirjassa (äänitteessä) puhuttiin vetovoiman laista. Niitä asioita mitä ajattelee, niitä vetää puoleensa. En ole tietenkään halunnut vastoinkäymisiä. Miksi ne sitten ovat sattuneet? Ne vaan on tulleet itsestään. Esim jos ajattelen miten tiukkaa on taloudellisesti niin sitä köyhyyttähän universumi tarjoaa. Näin tässä kirjassa sanotaan.
Näihin ajatuksiin uppouduin kuuntelemalla Salaisuus kirjaa. Mietin olenko todella vetänyt puoleeni kaiken ikävän mitä minulle on tapahtunut ja kaikki ne myrkylliset ihmiset. Ei, en ole vetänyt asioita puoleeni millään mielen maagisella värinä taajuudella. Olen vetänyt niitä puoleeni lapsena opittujen toiminta- ja ajatusmallien vuoksi, joita en ole aiemmin kyseenalaistanut. Olen kokenut kai epäterveitä ja myrkyllisiä parisuhteita siksi, että olen itse niin rikkinäinen ja tasapainoton, muttta niin ovat olleet kumppanitkin. Tosin he täysin eritavalla, mutta tässä voidaan kai puhuakin "toisiaan täydentävien vastakohtien" epäterveestä muodosta. Kaksi epätasapainoista ihmistä vetävät toisiaan puoleensa. Toinen läheisriippuvainen ja toinen vastariippuvainen. Toinen narsisti ja toinen kiltti ja alistuva. En tietenkään ole ollult tietoinen näistä eikä ole elämäni kumppanitkaan. Kaikki ovat luulleet olevansa tasapainoisia.
Nyt kun olen antanut itsetutkiskelulle aikaa, asioilla on ehkä mahdollista muuttua. Kirjan mukaan tätä todennäköisesti koitettaisiin selittää sillä, että ajatukseni ovat "eri taajuudella" ja vetää puoleensa samalla aaltopituudella olevaa "värähtelyä". Näille asioille ei tarvitse keksiä mitään yliluonnollista selittelyä taajuuksista ja värähtelyistä. Se on normaalia iän tuomama henkistä kasvua. Ei se kasvu pysähdy tiettyyn ikään.
Päätin testata ihan pienillä konkreettisilla asioilla vetovoimanlakia. Kävellessäni kohti kauppaa ajattelin, että aina kun ylitän tien, auto pysähtyy ja päästää minut yli. Ja niin kävi. Matkan vartella on 6 suojatietä ja kaikissa auto hiljensi vauhdin niin, että pääsin ylittämään tien.
Kaupassa ajattelin tiettyä tämän hetken suosikki jäätelöä ja se löytyikin heti päätylaarista eikä tarvinnut lähteä kiertämään pakastealtaita toiselle puolelle. Jos ajatuksiin päästää häivähdyksenkään epävarmuutta esim ajattelemalla "voi kunpa jäätelö ei vaan olisi päässyt loppumaan", niin vetovoimalain teorian mukaan aivan varmasti se on loppunut tai on vähintäänkin ylihinnoiteltua.
Tai jos olisin mielessäni kysynyt epäröiden "päästääköhän tuo autoilija minut yli?", niin vetovoiman laki ymmärtää sen niin, että älä vaan päästä tuota ihmistä ylittämään tietä ennen kuin autot ovat menneet ohi. Olen tässäkin asiassa sitä mieltä, että ei ole mitään maagista taajuutta vetovoiman lakiin. Tai ehkä ihmiset voivat sitä siksi kutsua, mutta voihan se yhtälailla olla Jumala tai muille mikä tahansa uskon kohde. Se voi olla myös onnekas sattuma.
Päätin kokeilla samaa ajatusta rahaan. Ei tarvitse miettiä miten sen aikoo tehdä. Sellaiset "miten" pohdinnat vaan kertovat epävarmuudesta ja vetovoiman laki kuulee "en tiedä mistä saisin rahaa", joten sitä saa mitä tilaa, eli köyhyyttä.
Mietin miten olisi mukava saada lisätienestiä ja asiakkaita juuri nyt kun on taloudellisesti tiukkaa. Paitsi en ajatellut, että minulla olisi tiukkaa, vaan ajattelin miten hyvin tulen toimeen. Päätin visioida mielessäni niin kuin se olisi jo tapahtunut. Kahden päivän päästä useampi asiakas ottaa minuun yhteyttä. Nyt minulla on varaa ostaa ne muutama asia mistä olen salaa haaveillut.
Ei tämä ei ole vetovoiman lakia ja ajatuksen voimaa. Minulla on ilmoitus palveluistani, jonka ihmiset olivat löytäneet. Vetovoimanlaki on kyllä hyvä sana kuvaamaan sitä, että ihmisen ajateltua haluamiaan asioita niihin kiinnittää enemmän huomiota ja siitä syystä myös tekee niiden asioiden eteen enemmän. En kuitenkaan koe, että tällaiselle asialle tarvitsee erikseen keksiä mitään nimitystä taajuudesta ja värähtelystä kun se on selitettävissä ihan asioiden oikeilla nimillä. Toki olen iloinen, että tämä ajattelu ihmisiä auttaa menestymään elämässä. Joillekin se sopii.
Mitä tulee muihin raha-asioihin, on huvittavaa ajatella rikastumista laskujen sijaan ja sitten ihmetellä miksi niitä laskuja kuitenkin tulee. Eikö vetovoiman laki toiminutkaan? Pitääkö nämä netistä tilaamani tuotteet oikeasti maksaa? Ehkä vetovoiman lain onkin tarkoitus kuvata sitä muutosta mikä lähtee itsestä eikä ulkopuolisesta magneettisesta värähtelytaajuudesta.
Monet kuitenkin tuntuvat ottavan nämä uskonasiat liian kirjaimellisesti eivätkä tunnista kuvainnollisia kielikuvia. Oman järjen käyttö on sallittua ja sen nettishoppailun voi jättää väliin, jos mielii rikastua. Ei niitä asioita pelkästään ajattelemalla houkutella luokseen. Ajatuksien jälkeen sitä huomaa siirtyvänsä tekoihin, asian toteutumiseksi. Mutta vetovoimanlakihan ei puhu tästä mitään. Se ei velvoita tekoihin, vaan haaveiluun ja asiat tapahtuvat taikaiskusta kun vaan tarpeeksi ajattelee.
Minua ei sinällään nuo aineellisten asioiden ajattelu kiinnosta niin paljon, koska se johtaa vaan suorituskeskeiseen kiireelliseen elämään, josta yritän päästä eroon. Mitä tahansa tavoitteeksi laitan, panen sen alulle itse.
Minulle "salaisuus" merkitsee Jumalaa eikä vetovoiman lakia. Nämä samat asiat löytyy raamatusta mitä nykypäivänä naamioidaan näihin salaisuuskirjoihin ja voimalauseisiin. Toki ne on helpompi tulkita nykypäivän kirjoista kun vaikeaselkoisesta Raamatusta. Ei tässä mitään oman elämämme teologeja olla. Onhan niitä voimalauseita ja aforismeja mukava lukea. 
MITÄ TAHANSA TE USKOSSA RUKOILLEN PYYDÄTTE, SEN TE SAATTE.
MATT. 21:22.
NIINPÄ MINÄ SANON TEILLE: MITÄ IKINÄ TE RUKOUKSESSA PYYDÄTTE, USKOKAA, ETTÄ OLETTE SEN JO SAANEET, JA SE ON TEIDÄN.
MARK. 11:24.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S