Siirry pääsisältöön

Miten pyrkiä positiivisuuteen

Positiivisten ajatusten ylläpito ja jatkuva kiittäminen kaikesta on kuormittavaa. On liikaa vaadittu tavoittella positiivisuutta pakottamalla etsimään hyvää joka päivästä, vaikka sitä ei olisi. Tämä on keinotekoinen itsepetos ja ihmisen eheytyminen pysähtyy.

Syrjäyttämällä negatiiviset ajatukset ei saada aitoa positiivisuutta aikaan. Negatiiviset asiat pitää saada päätökseen, jotta voi olla positiivinen. Jos näitä ei käsittele, ne löytyvät vielä edestä. Käsittelemättömät asiat repivät kaksi askelta taaksepäin mitä on ottanut yhden eteenpäin positiivisella asenteellaan. Sitten sitä taas ollaan hoo moilasena miksi tultiinkin rytinällä alas juuri kun on saatu menestystä.
Tiedän tämän kokemuksesta, sillä haluaisin itsekin olla se poisitiivinen ihminen. Olen siis takavuosina päättänyt ottaa kaikkeen positiivisen eläämasenteen. Silti masennus aina uusiutui ja uusiutui uudestaan.
Pikkuhiljaa tämä pinnalla kelluminen ja pohjamutiin edestakaisin sukeltelu alkaa uuvuttaa, kun huomaa toistavansa samaa kaavaa. Sitä alkaa omaksua oman raja-alueen, josta ei kannata ottaa liian suurta harppausta mukavuusalueen ulkopuolelle.
Yritin liikaa olla positiiivinen, vaikka olisin voinut aloittaa ihan pienistä asioista. Ei sillä, että se tarkottaisi mukavuusalueelle jäämistä. Usein ihmiset vaan kokevat nämä ääripäät eivätkä hahmota armollista keskitietä. Minäkin ajattelin pitkään, että on negatiivisia ja positiivisia ihmisiä. Kyse ei ollutkaan siitä vaan opitusta tavastamme reagoida asioihin. Ihmisessä kun voi olla kummatkin piirteet.
HENKISEEN KASVUUNKIN PITÄISI LÖYTYÄ KULTAINEN KESKITIE ILMAN KIIREHTIMISTÄ EPÄMUKAVIIN PONNISTELUIHIN. NEUVOTAANHAN PAINON PUDOTUKSESSAKIN PIENIEN TAVOTTEIDEN OTTAMISESTA, EIKÄ HETI HAAVEILLA FITNESURASTA. SAMMA KOSKEE HENKISTÄ PUOLTA.
Ihmisellä on x määrä tietoisia ajatuksia ja x määrä alitajuisia ajatuksia joihin taas ei voi asenteella vaikuttaa. Alitajunta puskee ajatuksiin niitä asioita, mitä kokemus ja ympäristö on antanut ja antaa.
Jos lapsuus ja menneisyys on pelkkää vastoinkäymistä vääristynein ajatusmallein, traumat väkisinkin puskee alitajunnasta, eikä välttämättä kaikki kykene tiedostamaan mistä paha olo ja negatiivinen asenne ja skeptisyys kumpuaa.
Tietoisesti voi yrittää keskittyä hyvään, mutta kaikkia ajatuksa on mahdoton hallita. Ihmisellä on kuitenkin useita kymmeniätuhansia ajatuksia joka päivä. Ajatukset laukkaa aasinsillasta toiseen ja niitä on lähes mahdoton kontrolloida. Aivan kuten hengittäminenkin on automaattinen vaistomainen elimistmistön toiminto. Toki sitä voi tietoisesti pidättää sukeltaessa kun meillä ei ole vauvojen sukellusrefleksiä.
Matkalla positiiviseen elämän asenteeseen seuraavaksi tavoitteeksi otan ennemmin myönteisen ajatuksen siitä, että kaikki ihmiset jotka kohtaan hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja ennen kaikkea haluaisin olla välittämättä siitä jos joku ei hyväksykään.
Tämä hyväksyntä on varmasti vähän pidempiaikainen tavoite, sillä masennuksen aikana on mahdotonta ajatella tuota todeksi. Juuri nyt se kuulostaa joltain mitä en ole ansainnut. Siksipä pitää opetella näkemään itseni vähän eri valossa. Ehkä terapiassa käydessä tapahtuisi käänne ja saisin uuden tilaisuuden yrittää pyrkiä positiiviseksi ja onnelliseksi.
Tällä kertaa se tapahtuu omaan tahtiin eikä pakottamalla omien avujen yli kohti ääretöntä. En halua piiloutua omalta tietoisuudeltani ja noudattaa mitään keinotekoisia neuvoja positiivisuuden ylläpidosta ja mukavuusalueelta pois juoksemisesta.
Kaiken maailman voimakortit ja lainaukset mitä some kylvää aiheuttaa minussa vaan painetta. Ne uhkuvat sanoja jotka pyrkivät täydellisyyteen. Haluaisin purkaa harhaluulot täydellisestä ja olla rehellinen ja ottaa yhteen näiden negatiivisten toimintamallien kanssa niin kauan, että voitan ne. Ennen sitä haluaisin löytää keinot tähän ja voimaa lähestyä ongelmakohtia.
Kyllä minua silti pelottaa miten minulle käy. Nytkin suistuin raiteilta kun lähden syksyllä opiskelemaan yhteiskunnan hyväksymää ammattia, mutta itselleni se ei tuo minkäänlaista täyttymystä. Tämäkin vain siksi, etten taaskaan päässyt opiskelemaan sitä mitä halusin. Se merkitys mikä minulla on elämälle ei toteudu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S