Siirry pääsisältöön

Miten pyrkiä positiivisuuteen

Positiivisten ajatusten ylläpito ja jatkuva kiittäminen kaikesta on kuormittavaa. On liikaa vaadittu tavoittella positiivisuutta pakottamalla etsimään hyvää joka päivästä, vaikka sitä ei olisi. Tämä on keinotekoinen itsepetos ja ihmisen eheytyminen pysähtyy.

Syrjäyttämällä negatiiviset ajatukset ei saada aitoa positiivisuutta aikaan. Negatiiviset asiat pitää saada päätökseen, jotta voi olla positiivinen. Jos näitä ei käsittele, ne löytyvät vielä edestä. Käsittelemättömät asiat repivät kaksi askelta taaksepäin mitä on ottanut yhden eteenpäin positiivisella asenteellaan. Sitten sitä taas ollaan hoo moilasena miksi tultiinkin rytinällä alas juuri kun on saatu menestystä.
Tiedän tämän kokemuksesta, sillä haluaisin itsekin olla se poisitiivinen ihminen. Olen siis takavuosina päättänyt ottaa kaikkeen positiivisen eläämasenteen. Silti masennus aina uusiutui ja uusiutui uudestaan.
Pikkuhiljaa tämä pinnalla kelluminen ja pohjamutiin edestakaisin sukeltelu alkaa uuvuttaa, kun huomaa toistavansa samaa kaavaa. Sitä alkaa omaksua oman raja-alueen, josta ei kannata ottaa liian suurta harppausta mukavuusalueen ulkopuolelle.
Yritin liikaa olla positiiivinen, vaikka olisin voinut aloittaa ihan pienistä asioista. Ei sillä, että se tarkottaisi mukavuusalueelle jäämistä. Usein ihmiset vaan kokevat nämä ääripäät eivätkä hahmota armollista keskitietä. Minäkin ajattelin pitkään, että on negatiivisia ja positiivisia ihmisiä. Kyse ei ollutkaan siitä vaan opitusta tavastamme reagoida asioihin. Ihmisessä kun voi olla kummatkin piirteet.
HENKISEEN KASVUUNKIN PITÄISI LÖYTYÄ KULTAINEN KESKITIE ILMAN KIIREHTIMISTÄ EPÄMUKAVIIN PONNISTELUIHIN. NEUVOTAANHAN PAINON PUDOTUKSESSAKIN PIENIEN TAVOTTEIDEN OTTAMISESTA, EIKÄ HETI HAAVEILLA FITNESURASTA. SAMMA KOSKEE HENKISTÄ PUOLTA.
Ihmisellä on x määrä tietoisia ajatuksia ja x määrä alitajuisia ajatuksia joihin taas ei voi asenteella vaikuttaa. Alitajunta puskee ajatuksiin niitä asioita, mitä kokemus ja ympäristö on antanut ja antaa.
Jos lapsuus ja menneisyys on pelkkää vastoinkäymistä vääristynein ajatusmallein, traumat väkisinkin puskee alitajunnasta, eikä välttämättä kaikki kykene tiedostamaan mistä paha olo ja negatiivinen asenne ja skeptisyys kumpuaa.
Tietoisesti voi yrittää keskittyä hyvään, mutta kaikkia ajatuksa on mahdoton hallita. Ihmisellä on kuitenkin useita kymmeniätuhansia ajatuksia joka päivä. Ajatukset laukkaa aasinsillasta toiseen ja niitä on lähes mahdoton kontrolloida. Aivan kuten hengittäminenkin on automaattinen vaistomainen elimistmistön toiminto. Toki sitä voi tietoisesti pidättää sukeltaessa kun meillä ei ole vauvojen sukellusrefleksiä.
Matkalla positiiviseen elämän asenteeseen seuraavaksi tavoitteeksi otan ennemmin myönteisen ajatuksen siitä, että kaikki ihmiset jotka kohtaan hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja ennen kaikkea haluaisin olla välittämättä siitä jos joku ei hyväksykään.
Tämä hyväksyntä on varmasti vähän pidempiaikainen tavoite, sillä masennuksen aikana on mahdotonta ajatella tuota todeksi. Juuri nyt se kuulostaa joltain mitä en ole ansainnut. Siksipä pitää opetella näkemään itseni vähän eri valossa. Ehkä terapiassa käydessä tapahtuisi käänne ja saisin uuden tilaisuuden yrittää pyrkiä positiiviseksi ja onnelliseksi.
Tällä kertaa se tapahtuu omaan tahtiin eikä pakottamalla omien avujen yli kohti ääretöntä. En halua piiloutua omalta tietoisuudeltani ja noudattaa mitään keinotekoisia neuvoja positiivisuuden ylläpidosta ja mukavuusalueelta pois juoksemisesta.
Kaiken maailman voimakortit ja lainaukset mitä some kylvää aiheuttaa minussa vaan painetta. Ne uhkuvat sanoja jotka pyrkivät täydellisyyteen. Haluaisin purkaa harhaluulot täydellisestä ja olla rehellinen ja ottaa yhteen näiden negatiivisten toimintamallien kanssa niin kauan, että voitan ne. Ennen sitä haluaisin löytää keinot tähän ja voimaa lähestyä ongelmakohtia.
Kyllä minua silti pelottaa miten minulle käy. Nytkin suistuin raiteilta kun lähden syksyllä opiskelemaan yhteiskunnan hyväksymää ammattia, mutta itselleni se ei tuo minkäänlaista täyttymystä. Tämäkin vain siksi, etten taaskaan päässyt opiskelemaan sitä mitä halusin. Se merkitys mikä minulla on elämälle ei toteudu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Henkinen väkivalta parisuhteessa

OLIN TAAS TYPERÄ KUN EDELLISEN NARSISTIN SUHTEESTA SYÖKSYIN TOISEEN, VAIKKA OLIN VANNONUT ETTEN ANNA KENENKÄÄN ENÄÄ KOHDELLA MINUA HUONOSTI. TOINEN RAKKAUTENI VANNOTTI, ETTEI OLE MIKÄÄN NARSISTI JA EI TEKISI MINULLE MITÄÄN NIIN SAIRASTA MITÄ EXÄNI TEKI. HÄN LUPASI RAKASTAA MINUA JA KOHDELLA KUIN HEMMOTELTUA PRINSESSAA.  Rakkauden sijaan sain kiusaamista, joka oli naamioitu rakkaudenosoituksiksi, joiksi hän niitä kutsui. Nämä rakkauden osoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä vaan saivat minut loukkaantumaan ja itkemään. Olin edellisestä suhteesta oppinut puolustautumaan ja suhde olikin yhtä rajojen puolustelua ratakiskosta vääntäen. Loukkaantumisen tunnetta vähätellen hän sai minut pyytämään anteeksi, että tunsin pahaa oloa vaikka hän oli tarkoittanut vain hyvää. Pitäisi olla kiitollinen hänen huomiosta. En silloin ymmärtänyt hänen huomion olevan epätervettä. Olinhan tottunut huonoon kohteluun koko elämäni. Hän ei ymmärränyt huomionosoituksia olevan kahta erilaista;...

Anonyymiys

MIETIN PITKÄÄN ANONYYMIYTTÄNI JA SITÄ ROHKENENKO KIRJOITTAMAAN OMA NAAMAVÄRKKI EDUSTAMASSA BLOGITEKSTIEN TAKANA. On haastavaa puhua julkisesti vaikeista ja aroista aiheista kuten mielenterveys, henkinen kasvu tai oma äitiys. Negatiivisten kommenttien vastaanottaminen vaatii tietynlaista luonteen lujuutta, jonka puutteen tiedostan itsekin.  Kuitenkin olisi hienoa jos mielenterveydestä puhuminen olisi muillekin tavanomaista ilman paheksuntaa, eikä näistä asioista tarvitsisi vaieta. Julkisesti asioista puhuminen on hyväksi tabujen rikkomiselle. Minun on turha yrittää olla rikkomatta muiden normeja, sillä teen niin jokatapauksessa. Olen kuitenkin monien muotissa elävien ihmisten mielestä se, jonka mielipiteet ovat vääriä. Halusi muut tai ei.  Toki on ihmisiä kellä ei ole mitään käryä mielenterveyshäiriöistä ja media suoltaa stereotyyppistä hullun hahmoa saippuasarjoissa. Moni ei erota masennusta, traumaperöisäiäistä stressihöiriötä, ahdistuneisuutta, psykoosia ja ...