Siirry pääsisältöön

Älä pyydä mielipidettäsi anteeksi

Älä pyydä mielipiteitäsi anteeksi. 

Sen sijaan ymmärtämättömyyttä ja virhettä on syytä pyytää anteeksi.
Tässä on puolueetonta pohdintaa sanavapaudesta, suvaitsevaisuudesta, anteeksi pyytämisestä ja anteeksi annosta sekä ennenkaikkea inhimillisyydestä.
SANAVAPAUS VAI VÄÄRÄ MIELIPIDE
Bloggaaja ei ole täydellisyyden ilmentymä. Minusta ihmisen ei tarvitse tavoitella täydellistä uskottavuutta. Ei mikään voi olla täydellistä ollakseen totta. Sellainen kriteeri on epäinhimillinen. Bloggaajakin voi erehtyä ja mokata. Bloggaajalla pitisi olla oikeus sanavapauteen. KAIKILLA pitää olla oikeus sanavapauteen. Sanavapaus ei kuitenkaan ole sitä, että saa laukoa mitä tahansa. Sama koskee kommentointia. Kritiikin antaminen ja reagointi on oikeutettua, kunhan se ei mene henkilökohtaisuuksiin.
Mielestäni sanavapaus on vielä nykypäivänäkin puutteellinen ihmisten leimatessa toisten mielipiteet vääriksi. Se rajoittaa ihmisten ilmaisuvapautta, kun ei uskalleta sanoa mitä ajatellaan. Onko se suvaitsevaisuutta jos ei suvaitse suvaitsemattomia? Ei minusta. Valitettavasti meillä tavallisilla tallukoilla ei ole politiikkojen verbaalista sutjakkaa kykyä kuikerrella keskusteluista kaikkia osapuolia miellyttäen. Ja sen pitäisi olla normaalia ilman tahallisia väärinymmärryksiä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokainen tulkitsee omalla tavallaan.
LOUKKAANTUMINEN
Niin kauan kun ei mene toisten postauksiin ja instafeedeihin hieromaan paskaa kenenkään naamaan pitäisi asioden olla ok. OMAAN blogiin pitää saada kirjoittaa omia mielipiteitä. Jos toisen mielipiteet eroaa niin voimakkaasti omasta niin luulisi, että se on tarpeeksi hyvä syy jättää postaus lukematta. Ei silloin kuulu kohderyhmään. Juuri tästä syystä jätän itse lukematta postaukset jotka aiheuttavat negatiivisen tunnereagtion minussa. Olen kantapäänkautta itse oppinut, että ääripäänä tunnekuohuoselle toisenlaisen mielipiteen omaavalle on turhaa puolustaa omaa kantaansa. Se on ajan hukkaa, sillä toinen ei sitä koskaan tule ymmärtämään. Puolustaminen ei täällä muutenkaan ole tasa-arvoista. Enemmistö ja vähemmistö saa puolustaa vähemmistöä, vähemmistö saa puolustaa enemmistöä. Mutta auta armias kun enemmistö puolustaakin enemmistöä. Kuulun itse yleensä ryhmään enemmistö, joka puolustaa vähemmistöjä. Kunnioitan silti muita, vaikka en hyväksyisi omalle kohdalle moista ajattelua.
SUVAITSEVAISUUS EI ASU MEISSÄ
Vaikka ei hyväksyisi toisen tapaa toimia, pitää sitä silti suvaita. Jos kyseessä ei ole pelkkä mielipide vaan virhe, se on vain inhimilistä. Se on virhearvio joka tekee henkilöstä ihmisen. Syyttely ja hyökkäävä haukkuminen ei auta ymmärtämään. En väitä, ettenkö itse koskaan syyllistyisi tähän. Me kaikki syyllistytään. Sen sijaan kommunikaatio voisi olla dialogia eikä kaksi molologia selät vastakkain. Virheen jälkeen ihminen ymmärtää mitä olisi voinut tehdä toisin. Ymmärrys tulee itsestä ilman kenenkään mollausta. Se on oppimista. Haukkuminen siitä, että "olisi pitänyt tietää jo aikaisemmin" "miten sä nyt tollasta oot menny tekemään" ym sutkautukset on toisen epäinhimillistämistä. Minusta se on inhimillistä että mokaa, koska asioita ei opi jos ei tee virheitä. 
VÄÄRÄT MIELIPITEET
Toisekseen mitä tulee mielipiteeseen, kun tietoisuus asiasta kasvaa saa mielipidettä muuttaa halutessaan. Sen voi muuttaa ihan niin monta kertaa kuin haluaa. Tämän pitäisi saada tehdä ilman syytöksiä takinkäännöstä tai haukkumista feikiksi. Vihapuheet pitäisi niellä. Omian mielipiteitä ei pitäisi joutua puolustamaan. Ymmärtämättömyyttäkin pitäisi ymmärtää vaikka ei samoja asioita hyväksyisikään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
 ANTEEKSIPYYNTÖ JA ANTEEKSIANTO 
"Vähän myöhäistä nyt", "Olisi pitänyt ymmärtää jo aiemmin" ja "Kuulostaa selittelyltä" ovat hyökkäys anteeksipyytäjää vastaan ja epäinhimillistä. Ei kenenkään kasvulle tai ymmärrykselle pidä asettaa deadlinea. Minusta sekin on inhimillistä, että kaikkien hyökkäysten jälkeen anteeksipyyntö on ensin puolusteleva. Moni ottaa tämän puolustamisen uutena hyökkäyksenä. Tässä vaiheessa anteeksipyynnössä ei vielä olla päästy kommunikaation ytimeen eli siihen, että keskustelu olisin dialogi jossan kaksi ihmistä yrittäisivät vaikuttaa toisiinsa ja lisäämään ymmärrystä toisiaan kohtaan. Tässä tunnelatauksessa on mahdotonta ottaa mitään vastaan. Se on vain kaksi monologia toisiaan vastaan viidakkoveitset kädessä. Toisen loukkaantumista ei pidä pyytää anteeksi. Se on anteeksipyynnön mitätöintiä. Anteeksi pitää pyytää omia tekoja sen loukkaantumisen taustalla.
Tämän jälkeen kun on rauhoittunut voi taas miettiä asiaa sitäkin pidemmälle, ymmärtää, katua oikeasti ja pyytää vilpittömästi uudestaan anteeksi. Se ketä on loukattu ja keneltä on pyydetty anteeksi voi myös omalta kohdalta ajatella onko loukkaantumistaan itse alkanut syyttelemään toista menemällä henkilökohtaisuuksiin. Tilanteessa voi olla kaksi osapuolta, joiden kummankin pitäisi pyytää anteeksi.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joskus ystävyys päättyy

MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA. Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä. Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on alti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aikaa itsetutkiskelulle

MISTÄ LÖYTYY AIKAA ITSETUTKISKELULLE? Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa. ITSETUTKISKELUKO ITSEKÄSTÄ Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin. Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen. Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja...
Lähetä kommentti
Lue lisää