Älä pyydä mielipidettäsi anteeksi

Älä pyydä mielipiteitäsi anteeksi. 

Sen sijaan ymmärtämättömyyttä ja virhettä on syytä pyytää anteeksi.
Tässä on puolueetonta pohdintaa sanavapaudesta, suvaitsevaisuudesta, anteeksi pyytämisestä ja anteeksi annosta sekä ennenkaikkea inhimillisyydestä.

SANAVAPAUS VAI VÄÄRÄ MIELIPIDE

Bloggaaja ei ole täydellisyyden ilmentymä. Minusta ihmisen ei tarvitse tavoitella täydellistä uskottavuutta. Ei mikään voi olla täydellistä ollakseen totta. Sellainen kriteeri on epäinhimillinen. Bloggaajakin voi erehtyä ja mokata. Bloggaajalla pitisi olla oikeus sanavapauteen. KAIKILLA pitää olla oikeus sanavapauteen. Sanavapaus ei kuitenkaan ole sitä, että saa laukoa mitä tahansa. Sama koskee kommentointia. Kritiikin antaminen ja reagointi on oikeutettua, kunhan se ei mene henkilökohtaisuuksiin.
Mielestäni sanavapaus on vielä nykypäivänäkin puutteellinen ihmisten leimatessa toisten mielipiteet vääriksi. Se rajoittaa ihmisten ilmaisuvapautta, kun ei uskalleta sanoa mitä ajatellaan. Onko se suvaitsevaisuutta jos ei suvaitse suvaitsemattomia? Ei minusta. Valitettavasti meillä tavallisilla tallukoilla ei ole politiikkojen verbaalista sutjakkaa kykyä kuikerrella keskusteluista kaikkia osapuolia miellyttäen. Ja sen pitäisi olla normaalia ilman tahallisia väärinymmärryksiä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokainen tulkitsee omalla tavallaan.

LOUKKAANTUMINEN

Niin kauan kun ei mene toisten postauksiin ja instafeedeihin hieromaan paskaa kenenkään naamaan pitäisi asioden olla ok. OMAAN blogiin pitää saada kirjoittaa omia mielipiteitä. Jos toisen mielipiteet eroaa niin voimakkaasti omasta niin luulisi, että se on tarpeeksi hyvä syy jättää postaus lukematta. Ei silloin kuulu kohderyhmään. Juuri tästä syystä jätän itse lukematta postaukset jotka aiheuttavat negatiivisen tunnereagtion minussa. Olen kantapäänkautta itse oppinut, että ääripäänä tunnekuohuoselle toisenlaisen mielipiteen omaavalle on turhaa puolustaa omaa kantaansa. Se on ajan hukkaa, sillä toinen ei sitä koskaan tule ymmärtämään. Puolustaminen ei täällä muutenkaan ole tasa-arvoista. Enemmistö ja vähemmistö saa puolustaa vähemmistöä, vähemmistö saa puolustaa enemmistöä. Mutta auta armias kun enemmistö puolustaakin enemmistöä. Kuulun itse yleensä ryhmään enemmistö, joka puolustaa vähemmistöjä. Kunnioitan silti muita, vaikka en hyväksyisi omalle kohdalle moista ajattelua.

SUVAITSEVAISUUS EI ASU MEISSÄ

Vaikka ei hyväksyisi toisen tapaa toimia, pitää sitä silti suvaita. Jos kyseessä ei ole pelkkä mielipide vaan virhe, se on vain inhimilistä. Se on virhearvio joka tekee henkilöstä ihmisen. Syyttely ja hyökkäävä haukkuminen ei auta ymmärtämään. En väitä, ettenkö itse koskaan syyllistyisi tähän. Me kaikki syyllistytään. Sen sijaan kommunikaatio voisi olla dialogia eikä kaksi molologia selät vastakkain. Virheen jälkeen ihminen ymmärtää mitä olisi voinut tehdä toisin. Ymmärrys tulee itsestä ilman kenenkään mollausta. Se on oppimista. Haukkuminen siitä, että "olisi pitänyt tietää jo aikaisemmin" "miten sä nyt tollasta oot menny tekemään" ym sutkautukset on toisen epäinhimillistämistä. Minusta se on inhimillistä että mokaa, koska asioita ei opi jos ei tee virheitä. 

VÄÄRÄT MIELIPITEET

Toisekseen mitä tulee mielipiteeseen, kun tietoisuus asiasta kasvaa saa mielipidettä muuttaa halutessaan. Sen voi muuttaa ihan niin monta kertaa kuin haluaa. Tämän pitäisi saada tehdä ilman syytöksiä takinkäännöstä tai haukkumista feikiksi. Vihapuheet pitäisi niellä. Omian mielipiteitä ei pitäisi joutua puolustamaan. Ymmärtämättömyyttäkin pitäisi ymmärtää vaikka ei samoja asioita hyväksyisikään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

 ANTEEKSIPYYNTÖ JA ANTEEKSIANTO 

"Vähän myöhäistä nyt", "Olisi pitänyt ymmärtää jo aiemmin" ja "Kuulostaa selittelyltä" ovat hyökkäys anteeksipyytäjää vastaan ja epäinhimillistä. Ei kenenkään kasvulle tai ymmärrykselle pidä asettaa deadlinea. Minusta sekin on inhimillistä, että kaikkien hyökkäysten jälkeen anteeksipyyntö on ensin puolusteleva. Moni ottaa tämän puolustamisen uutena hyökkäyksenä. Tässä vaiheessa anteeksipyynnössä ei vielä olla päästy kommunikaation ytimeen eli siihen, että keskustelu olisin dialogi jossan kaksi ihmistä yrittäisivät vaikuttaa toisiinsa ja lisäämään ymmärrystä toisiaan kohtaan. Tässä tunnelatauksessa on mahdotonta ottaa mitään vastaan. Se on vain kaksi monologia toisiaan vastaan viidakkoveitset kädessä. Toisen loukkaantumista ei pidä pyytää anteeksi. Se on anteeksipyynnön mitätöintiä. Anteeksi pitää pyytää omia tekoja sen loukkaantumisen taustalla.
Tämän jälkeen kun on rauhoittunut voi taas miettiä asiaa sitäkin pidemmälle, ymmärtää, katua oikeasti ja pyytää vilpittömästi uudestaan anteeksi. Se ketä on loukattu ja keneltä on pyydetty anteeksi voi myös omalta kohdalta ajatella onko loukkaantumistaan itse alkanut syyttelemään toista menemällä henkilökohtaisuuksiin. Tilanteessa voi olla kaksi osapuolta, joiden kummankin pitäisi pyytää anteeksi.