Siirry pääsisältöön

Saanen sanoa ei

MIKSI ON NIIN VAIKEA SANOA EI?
En aina ole uskaltanut toimia oman parhaani mukaan. Olen asettanut itseni toissijaiseksi liiasta empaattisuudesta, koska en halua että minua tituleerataan hankalaksi ihmiseksi. En haluaisi tuottaa pahaa mieltä kellekään. Olen päätynyt joustamaan, ettei kenellekään tulisi mielipahaa. Jos sanookin "ei" siksi, että myöntyminen olisi oman tahdon vastaista, mutta toiselle tulee siitä paha mieli, tuntuu kuin olisin syyllinen tähän pahaan oloon ja olisi kohdellut toista kaltoin. 
TOISEN PUOLESTA PAHAN MIELEN TUNTEMINEN ON KUIN KIROUS.
En haluaisi aiheuttaa kenellekään pahaa. Olen niin herkkä, että aistin muiden mielialat enkä halua tuottaa kurjaa oloa muille, koska sitten minullekin tulee kurja olo. Siksi on helpompi myöntyä kun tietää, että edes toiselle kahdesta tulee hyvä mieli. 
PITÄISI VAAN AINA MUISTAA, ETTÄ MUIDEN TUNTEISTA EI OLE VASTUUSSA.
Voi kun se olisikin niin helppoa. Minut on opetettu, että kun on hyvä muille niin muutkin ovat hyviä minulle. Ohjenuorana on ollut, että kohtele ihmisiä kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Minun kanssa on helppo tulla toimeen ja minua on monesti taivuteltu taipumaan, vaikka olisin aluksi kieltäytynyt. Tämä johtaa helposti hyväksikäyttöön ja tietämättään altistaa itseään toisten pompoteltavaksi. On helppo myöntyä, että kieltämisestä ei seuraisi mitään pahaa. Se paha voisi olla pahempaa kuin suostuminen. Vaikuttaa harmittomammalta vaihtoehdolta. Edelleen odottelen koska alan saada sitä samaa hyvää takaisin mitä itse olen antanut. Tämä odottelu voi joskus turhauttaa ja osaan tilanteen mukaan olla myös melko tökerö, enkä aina osaa asetella sanojani oikein. VArsinkin niissä tilanteissa kun saan tarpeekseni.
KUKA ON ELÄMÄSI TÄRKEIN HENKILÖ?
Olen alkanut miettimään tätä ihan eri näkökulmasta mitä en ennen tajunnut. Millainen ihminen se sellainen on, joka ei koe syyllisyyttä siitä, että käyttää tätä hyväksi? Millainen ihminen saa itselleen hyvän mielen, kun toinen suostuu vasten tahtoaan? Haluanko tosiaan sanoa tällaiselle ihmiselle "kyllä".  En tosiaan halua. Aloin kyseenalaistaa miksi kieltäytymiseni ei saisi olla vaihtoehtoinen toimintamalli. Ihminen joka hyväksyy sanan ei hylkäämättä, on sellainen jota arvostan. Sellaiselle haluaa myös antaa apunsa ja tukensa pyytämättä. Olisi mukava pystyä pitämään puoliaan, ilman että tarvitsee pelätä mitä siitä seuraa. Täytyy opetella olemaan itselle se tärkein. Olemaan päähenkilö eikä sivuroolissa. Joskus vaan on tuotettava muille pettymyksiä
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun nukahtaminen on vaikeaa

Heräsin kakovaan ääneen ja pian löysinkin itseni kiskomasta oksentavaa kissaa niskasta uutuudenkarhealta nojatuoliltani huutaen tälle "EEIIII SIIHEN!". Tajusin kellon näyttävän vasta aamuyötä ja ajattelin mielessäni "Good morning neighbors".  Unettomuuteni ainoa syy ei ole kissojen öiset mekastukset. Olen oireillut unettomuutta jo raskaudesta lähtien ellen jo ennen sitä. Muistini vaan ei yletä sitä pidemmälle. Välillä on jaksoja jolloin nukun paremmin. Unettomiin aikoihin vaikuttaa kissojen ääniin havahtumisen lisäksi monet asiat. Vaikea raskaus ja yöpalan syönti pahoinvoinnin välttämiseksi pätkitti yöunia, vauva-ajan puolentoista tunnin syöttämis ajat ja synnytyksen jälkeinen masennus, vauvan kuorsaus, entisen puolison kuorsaus, taaperoajan yölliset painajaisten jälkeiset lohdutushetket, stressi ja toisen kumppanin kuorsaus, uusiutunut masennus, eron aiheuttama suru ja niin edellee. List goes on. Lyhyesti kiteytettynä elämä. Summa summarum oireilen siis kai...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taloudellinen henkinenväkivalta kokemuksia

Raha vallan käyttönä ja taloudellisena henkisenä väkivaltana on vaikea tunnistaa. Sitä tulee ajatelleeksi, että tämä on vain tavallista riitaa rahasta.  Ei ole ollut helppoa kuunnella vuosia vierestä syyllistämistä miten piittaamaton ja alhainen olen kun käytin rahaa itseeni. Minulle kuitenkin ehjät siistit vaatteet ja ihonhoitotuotteet ovat aina kuuluneet perushygieniaan, mutta sitä tarvetta on yritetty koko ikäni väittää ongelmakäyttäytymisenä esiintyväksi minäkeskeisyydeksi. En ole ollut tasa-arvoisessa asemassa rahan käytön suhteen, vaan minun piti luopua omista tarpeista ja mahdollistaa omilla tuloilla kumppanin menot niin, että käytin kaikki omat rahani yhteisen talouden pyörittämiseen ja toiselle jäi kaikki rahat omaan käyttöönsä, oman lainan maksamiseen ja omiin harrastusvälineisiin. En ole voinut säästää tai sijoittaa omia rahoja saati käyttää niitä itseäni varten. Asunnon omistamisesta on ollut turha edes haaveilla. Samalla mahdollistin nämä samat asiat to...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapselle kehuja

VOIKO LAPSEN KEHUA PILALLE? Omassa lapsuudessa kehut olivat harvassa. Siitä huolimatta on ollut kuitenkin helppo oppia vanhemmudessa kehumaan omaa lasta.  Koska minkäänlaista mallia tähän en ole omasta lapsuudesta saanut, olen miettinyt miten kehun lastani oikealla tavalla. En halua, että lapsella tulee itsestään väärä käsitys, eikä häntä motivoi enää tehdä töitä kehittyäkseen jos kehun häntä vääristä asioista. SAAKO TOISTEN LAPSIA KEHUA? Kerran erehdyin sanomaan toisen äidin lasta kauniiksi ja hän oli sitä mieltä, että ei lapsen ulkonäköä kannata kehua vaan sanoisin mielummin miten fiksu ja älykäs tämä on. Se, että lasta kehuu kauniiksi ei tarkoita, että tämän itsetunto rakentuisi pelkän ulkonäön varaan. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös ulkonäöstään kehuja, jotta tälle kasvaa terve kehonkuva itsestään ja itsetunto vahvistuu. Kyllähän se nyt minäkuvaan vaikuttaa jos ei ulkonäöstä saa omilta vanhemmilta kehuja. Sitä jää miettimään enkö ole kaunis tai kelpaa tämän n...
Lähetä kommentti
Lue lisää