Siirry pääsisältöön

Anonyymiys

MIETIN PITKÄÄN ANONYYMIYTTÄNI JA SITÄ ROHKENENKO KIRJOITTAMAAN OMA NAAMAVÄRKKI EDUSTAMASSA BLOGITEKSTIEN TAKANA.
On haastavaa puhua julkisesti vaikeista ja aroista aiheista kuten mielenterveys, henkinen kasvu tai oma äitiys. Negatiivisten kommenttien vastaanottaminen vaatii tietynlaista luonteen lujuutta, jonka puutteen tiedostan itsekin. 
Kuitenkin olisi hienoa jos mielenterveydestä puhuminen olisi muillekin tavanomaista ilman paheksuntaa, eikä näistä asioista tarvitsisi vaieta. Julkisesti asioista puhuminen on hyväksi tabujen rikkomiselle. Minun on turha yrittää olla rikkomatta muiden normeja, sillä teen niin jokatapauksessa. Olen kuitenkin monien muotissa elävien ihmisten mielestä se, jonka mielipiteet ovat vääriä. Halusi muut tai ei. 
Toki on ihmisiä kellä ei ole mitään käryä mielenterveyshäiriöistä ja media suoltaa stereotyyppistä hullun hahmoa saippuasarjoissa. Moni ei erota masennusta, traumaperöisäiäistä stressihöiriötä, ahdistuneisuutta, psykoosia ja skitrofreniaa toisistaan vaan pitää niitä yhtenä ja samana asiana. Eihän syöpää ja flunssaakaan mielletä samaksi sairaudeksi, mutta psyykkisiinsairauksiin suhtaudutaan eritavalla.
Vanhemmalla väestöllä tuntuu olevan enemmän aihetta ihmettelyyn ja hyssyttelyyn, kuten olen saanut kokea. Nuoremmille mielenterveysasioista puhuminen alkaa jo muuttua luonnollisemmaksi. 

bloggaus.jpg

BLOGGAAMISEN TARKOITUS EI OLE ITSENSÄ ASETTAMISTA ARVOSTELTAVAKSI, TOISINKUIN MONET KUVITTELEVAT.
Se on vertaistukea ja vaikuttamista. Toivon myös lukijoiden kunnioittavan tätä. Jos blogi ei miellytä tai herättää negatiivisia tunteita, suosittelen lukemisen lopettamista kommenttiboxiin spämmäämisen sijasta. En halua olla kenenkää muun tulkinta hyvästä tai huonosta ihmisestä. Jos blogini on ristiriidassa sinun näkemystsi kanssa on selvää, että et kuulu kohderyhmään. 
Bloggaajat eivät ole mitään vapaata riistaa ja blogit eivät ole mielikuvitus todellisuutta toisessa ulottuvuudessa. Niiden takana on oikeita ihmisiä. Myös elämässä jälkeeni jättämät myrkylliset ihmissuhteet voivat kaunan katkeroittamina arvostella blogiani, mutta yritän ymmärtää, että he peilaavat kommenteissa lähinnä itseään eikä minun totuutta. 
Tämä jää nyt toistaiseksi arvoitukseksi itsellenikin viitsinkö alkaa kuvittamaan blogiani omalla kuvalla. Voi olla parasta laittaa vain luontokuvia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S