Siirry pääsisältöön

Lapselle kehuja

VOIKO LAPSEN KEHUA PILALLE?
Omassa lapsuudessa kehut olivat harvassa. Siitä huolimatta on ollut kuitenkin helppo oppia vanhemmudessa kehumaan omaa lasta.  Koska minkäänlaista mallia tähän en ole omasta lapsuudesta saanut, olen miettinyt miten kehun lastani oikealla tavalla. En halua, että lapsella tulee itsestään väärä käsitys, eikä häntä motivoi enää tehdä töitä kehittyäkseen jos kehun häntä vääristä asioista.
SAAKO TOISTEN LAPSIA KEHUA?
Kerran erehdyin sanomaan toisen äidin lasta kauniiksi ja hän oli sitä mieltä, että ei lapsen ulkonäköä kannata kehua vaan sanoisin mielummin miten fiksu ja älykäs tämä on. Se, että lasta kehuu kauniiksi ei tarkoita, että tämän itsetunto rakentuisi pelkän ulkonäön varaan. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös ulkonäöstään kehuja, jotta tälle kasvaa terve kehonkuva itsestään ja itsetunto vahvistuu. Kyllähän se nyt minäkuvaan vaikuttaa jos ei ulkonäöstä saa omilta vanhemmilta kehuja. Sitä jää miettimään enkö ole kaunis tai kelpaa tämän näköisenä.
KUINKA NUORENA LAPSILLA ON ULKONÄKÖPAINEITA? 
Oli järkyttävää todeta, että 4-vuotiaillakin voi olla ulkonäköpaineita. Ipana ei nimittäin kerran suostunut laittamaan tiettyjä housuja jalkaan koska; "Kaverit voi nauraa mulle". Tämä vaihtoi myös sukat toisiin ennen kun kaverit tuli kylään, koska pelkäsi heidän nauravan sukille. Hän oli vielä itse saanut valita ostohetkellä kyseiset vaatteet. Sanoin, että housut ja sukat on tosi hienot ja kaveritkin varmasti ajattelee samoin. En kertakaikkiaan ymmärtänyt mistä ipana on moisen keksinyt. En koskaan päivittele mustia silmienalusiani tai vatsaani ipanan kuullen tai mieti ääneen kehtaako näissä vaatteissa mennä ihmisten ilmoille. Valitettavasti näitä vaikutteita tulee ympäristöstä, eikä vanhemmat pysty yksin vaikuttamaan itsetuntoon. Tämän vaate-episodin jälkeen vastaavaa ei onneksi ole tapahtunut ja ipanalla on olleet vaatteet käytössä.
FIKSU JA ÄLYKÄS LAPSI
Mitä tulee fiksuksi ja älykkääksi kehumiseen, painotan sen lisäksi ahkeruutta, yrittämistä ja sen hetkistä toimintaa enkä pelkästään lopputulosta. 
Esimerkiksi jos lapseni piirtää minulle kuvan voin kehua miten hienosti piirtäminen on kehittynyt kun raajat menee jo oikeille paikoille ja miten varmaotteinen viiva on. Minusta on ihana huomata lapseni kehitys uusien taitojen oppimisessa.
Toisena esimerkkinä pelatessamme lautapelejä voin kehua miten kärsivällinen hän on ollut ja miten mukavaa on hänen kanssa pelata, voitti kuka tahansa. 
Tällä kehumisella toivon lapsen kiinnostuvan kehittämään itseään ja  innostuvan yrittämään uusia asioita rohkeasti pelkäämättä epäonnistumista.
LAPSi HAKEE HYVÄKSYNTÄÄ VANHEMMILTAAN.
Ipana usein varmistaa vilkaisulla minuun päin näenkö mitä hän on tekemässä ja hänen katseestaan näkee miten hän hakee hyväksyntää toiminnalle. Voi olla, että joissain tilanteissa riittää ihaileva ja hyväksyvä katse. Tykkään antaa kannususta ja kehuja ipanalle, mutta sanon myös joissain tilanteissa, että ei ole pakko tehdä, koska huomaan, että lapsi ottaa kannustuksen liian painostavsti. Toivon, että nämä kaikki rakentavat lapselle hyvän itsetunnon ja oikeanlaisen käsityksen vahvuuksistaan. 

Päivän päätteeksi haluan, että ipana menee nukkumaan hyvillä mielin tuntien olonsa tärkeäksi, kallosarvoiseksi ja rakkaaksi ehdoitta juuri sellaisena kuin on. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S