EROSSA EI MENE ALTA PELKKÄ PARISUHDE PUOLISOON. SIINÄ MENEE MYÖS KAVERUUSSUHTEITA.
Ei välttämättä siksi, että expuolison ja minun yhteiset tuttavat eivät haluaisi olla eron vuoksi kummankin ystäviä.
Vaan siksi, että en itse haluaisi kuulumisten kantautuvan exän korviin, koska haluan pitää etäisyyttä. Samalla tulee pidettyä etäisyyttä niihin tuttaviin, jotka ovat myös exän kavereita. Jäljelle jää vain omat läheisimmät ystävät. Entisten ystäväpiirien keskeiset illanvietot poistuvat elämästä. En pysty olemaan exän kanssa ystävä ennen kuin tunteet ovat välinpitämättömät häneen. Jos silloinkaan.
ERON JÄLKEEN OLEN IHMETELLYT KENEN KANSSA JAAN SURUT JA KENEN KANSSA ILOITSEN.
Ennen sitä tuli tarinoitua kaikki päivän tapahtumat puolison kanssa. Nyt yhdenäkin ei olekkaan juttukaveria, mutta olisi niin paljon jaettavaa. Ystäville olen laittanut viestiä ja jutellut niin paljon, että en kehtaa yhtään enempää. Pelkään sen alkavan jo tuntua kuormittavalta jos joka päivä laitan viestiä. En voi olla riippuvainen kenenkään ystävän seurasta ja yhteydenpidosta. Minun täytyy yrittää opetella pitämään asioita myös itselläni. Se on vaan niin haastavaa kun ei ole enää sellaista kenelle puhuu päivän puheenaiheet, jotka jo polttelee kielenpäällä.
YSTÄVILLE ON ISOMPI KYNNYS AVAUTUA KUN PUOLISOLLE.
Sitä kaivaa puhelimen esiin ja alkaa kirjoittaa viestiä. Sitten pyyhkii sen pois miettien, ”En kehtaakaan kertoa kun juuri pommitin eilen viesteillä”. Alkaa kuumeinen pohdinta kenelle voi mistäkin kertoa ja miten ihmiset suhtautuu yhteydenottoihini. Enhän ennenkään pitänyt yhteyttä niin paljon kun oli puoliso kenelle puhua. Toki olen parhaimpiin ystäviin ollut säännöllisesti yhteydessä aina. Olemme jakaneet ilot ja surut. Ystävyydet ovat olleet vastavuoroisia. Nyt vaan tuntuu, että kerrottavaa on enemmän, kun on eron vuoksi yksi ihminen vähemmän kenelle puhua. Exälleni en aio soitella ja kertoa kuulumisiani. Kenelle sitten soittaisin? Joskus vielä keksin tähän ratkaisun.
Kommentit
Lähetä kommentti