Siirry pääsisältöön

Lintsarit jää sairaslomalle

TIEDÄTTEKÖ NE IHMISET JOTKA EIVÄN MENE LÄÄKÄRIIN ENNEN KUIN PÄÄ ON KAINALOSSA JA TOINEN JALKA HAUDASSA? NE KETKÄ MENEVÄT KUUMEESSA JA FLUNSSASSA TÖIHIN. 
Nämä henkilöt monesti kylvävät syyllisyyttä ihmisissä, jotka haluavat pitää terveydestään huolta. Se on asenne joka vähättelee ihmisen tärkeyttä ja priorisoi työnantajan rahat tärkeämmäksi kuin ihmisen terveys. Jos ei mene keuhkokuumeessa ja keuhkoputken tulehdusessa töihin haukutaan selän takana työmoraalittomaksi säädyttömäksi lintsariksi. Toki sairaslomalle jäännin syyllisyyttä lisää se, että työelämässä arvostetaan vain aina terveitä työntekijöitä, jotka joustavat työajoissa ja tekevät ylityöt ilmaiseksi.

Olen aina tuntenut pahaa oloa sairaslomasta. Kuin olisi minun syytä, että jätän työnantan yhdenäkin pulaan. Kai sitä kuvittelee olevansa niin korvaamaton, vaikka tuskin firma sairasloman aikana ehtii konkurssia hakea. Syyllisyyttään sitä vaan ajatukset laukkaa ja alkaa liioitella. Siksi yritän sinnitellä pysyäkseni mukana. Niin kuin ainoa oikea tapa olisi vain niellä ja kärsiä puolikuntoisena. Kun ei tähän pystykään, tulee epäonnistunut olo.

Vielä pahempi olo sairasloman hausta tulee työttömänä ollessa, kun ei ole työkykyinen. Tunnen tekeväni väärin työnantajia kohtaan, jos hakien sairaana töitä, ottaisin työn vastaan työkyvyttömänä ja olisin sairaslomalla heti työsuhteen alusta asti.

Fyysisissä sairauksissa hakeudutaan niin heikosti sairaslomalle ja mennään tartuttamaantyökaveritkin silläkin uhallaettä ei antaisi laiskaa kuvaa itsestään muille. Siinä alkaa psyykkistä sairautta sairastavalla tulla häpeä omasta sairaudesta, koska se ei näy päällepäin. Vaikka ei ole työkuntoinen, monet kuitenkin pitävät työkuntoisena.

Lääkäriin meno pelottaajos ei otetakaan tosissaan. Mielessä pyörivät vain pahimmat skenaariot torjutuksi tulemisesta. Minulle lääkäriin meno on ollut vaikeaa sen jälkeen, kun taannoin eräs lääkäri ei olisi millään uusinut mielialalääke reseptiä kun olin syönyt sitä vain vuoden. Hän vaan tokaisi;  "Et sinä voi niitä lopun ikäsi syödä!", ikään kuin parantuminen olisi aikataulutettu. Yritin sitten lopetella lääkettä, mutta oireet palasivat. Lääkäri meni vaihtoon.
PITÄISI RYÖMIÄ TIELLÄ KUIN ZOMBI JA KAIVAUTUA OJAAN, ENNEN KUIN YMPÄRILLÄ OLEVILLE MASENNUS OLISI TOTTA.

Excusez-moi kun haluan käyttää vähäiset virtapiikkini kaupassakäyntiin ja joskus ystävien seuraan, enkä teatraaliseen stereotyyppisen hullun potilaan esittämiseen ja kylähulluilemiseen.

Kun vihdoin on suostunut myöntämään itselleen, että ei ole työkuntoinen ja saanut sairaslomaa, haasteeksi tulee parantuminen. Eniten tunteita ja ahdistusta herättääkun ihmiset ympärillä asettaa deadlinenparantumiselle. Kun joutuukin pettämään nämä odotukset, pettyy samalla itseensä.

Vaikeaksi osoittautuu sairasloman jatkaminen. Syyllisyys siitä, että sairaus ei parantunutkaan vielä. Lääkkeet olivatkin vääränlaiset, tehottomat tai niistä tuli sivuvaikutuksia joiden kanssa ei pysty elämään. Sairastelu ottaa takapakkia ja koko sairasloma menee möykky rintaa puristaen kuin krooninen syyllisyys. Olo pahenee mitä lähempänä sairasloman loppu häämöttää, kun tietää paranemisen olevan vielä kesken ja työkunto on olematon. Olin jännittänyt kontrollikäyntiä niin paljon, että meinasi tulla paniikkikohtaus lääkärissä. Tunnistin kuitenkin tilanteen ja sain tilanteen rauhoittumaan. Sairasloma jatkuu edelleen.

Osittain tämä kiero asenne sairaslomalaisia kohtaan johtuu varmasti lapsuudesta, jolloin meitä ei ole otettu tosissaan ollessamme kipeitä. Nämä reagointimallit sitten periytyvät sukupolvelta toiselle ja pidetään tätä käytöstä yllä ihan normaalina reagointitapana. 
MITEN LUKIJAT KOKEVAT SAIRASLOMALLE JÄÄMISEN? PODETKO SYYLLISYYTTÄ SAIRASTELUSTA?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Henkinen väkivalta parisuhteessa

OLIN TAAS TYPERÄ KUN EDELLISEN NARSISTIN SUHTEESTA SYÖKSYIN TOISEEN, VAIKKA OLIN VANNONUT ETTEN ANNA KENENKÄÄN ENÄÄ KOHDELLA MINUA HUONOSTI. TOINEN RAKKAUTENI VANNOTTI, ETTEI OLE MIKÄÄN NARSISTI JA EI TEKISI MINULLE MITÄÄN NIIN SAIRASTA MITÄ EXÄNI TEKI. HÄN LUPASI RAKASTAA MINUA JA KOHDELLA KUIN HEMMOTELTUA PRINSESSAA.  Rakkauden sijaan sain kiusaamista, joka oli naamioitu rakkaudenosoituksiksi, joiksi hän niitä kutsui. Nämä rakkauden osoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä vaan saivat minut loukkaantumaan ja itkemään. Olin edellisestä suhteesta oppinut puolustautumaan ja suhde olikin yhtä rajojen puolustelua ratakiskosta vääntäen. Loukkaantumisen tunnetta vähätellen hän sai minut pyytämään anteeksi, että tunsin pahaa oloa vaikka hän oli tarkoittanut vain hyvää. Pitäisi olla kiitollinen hänen huomiosta. En silloin ymmärtänyt hänen huomion olevan epätervettä. Olinhan tottunut huonoon kohteluun koko elämäni. Hän ei ymmärränyt huomionosoituksia olevan kahta erilaista;...

Anonyymiys

MIETIN PITKÄÄN ANONYYMIYTTÄNI JA SITÄ ROHKENENKO KIRJOITTAMAAN OMA NAAMAVÄRKKI EDUSTAMASSA BLOGITEKSTIEN TAKANA. On haastavaa puhua julkisesti vaikeista ja aroista aiheista kuten mielenterveys, henkinen kasvu tai oma äitiys. Negatiivisten kommenttien vastaanottaminen vaatii tietynlaista luonteen lujuutta, jonka puutteen tiedostan itsekin.  Kuitenkin olisi hienoa jos mielenterveydestä puhuminen olisi muillekin tavanomaista ilman paheksuntaa, eikä näistä asioista tarvitsisi vaieta. Julkisesti asioista puhuminen on hyväksi tabujen rikkomiselle. Minun on turha yrittää olla rikkomatta muiden normeja, sillä teen niin jokatapauksessa. Olen kuitenkin monien muotissa elävien ihmisten mielestä se, jonka mielipiteet ovat vääriä. Halusi muut tai ei.  Toki on ihmisiä kellä ei ole mitään käryä mielenterveyshäiriöistä ja media suoltaa stereotyyppistä hullun hahmoa saippuasarjoissa. Moni ei erota masennusta, traumaperöisäiäistä stressihöiriötä, ahdistuneisuutta, psykoosia ja ...