Siirry pääsisältöön

Kadotin itseni ja haaveeni

TAJUSIN MITEN OLENKAAN KADOTTANUT ITSENI PARISUHTEESSA.
En ole saanut haaveilla ja tavoitella asioita mitkä tekee minusta onnellisen. Valintojani ja haaveitani on arvosteltu ja olen joustanut ja antanut parisuhteelle kaikkeni, että toisella olisi siinä hyvä olla, mutta samalla olen pikkuhiljaa kadottanut itseni. Uhrasin liikaa itseäni parisuhteen vuoksi mukautuen toisen tahtoon.
KUN TOINEN ASETTUU POIKKITELOIN HAAVEITTENI TIELLE JA KERTOO MITEN MINUN KANNATTAISI MIETTIÄ REALISTISEMPIA HAAVEITA. 
Sellaisia jotka minua ei kiinnostaneet, mutta hän piti niitä järkevinä ratkaisuina. Hän sai lopulta minutkin uskomaan, ettei minusta olisi mihinkään ja haaveeni olivat typeriä ideoita. Minulla ei enää ollut selkeää suuntaa elämässä, koska en saanut tavoitella mitä rakastin. Jouduin luopumaan itsestäni parisuhteen vuoksi. Elämällä ei enää tuntunut olevan merkitystä ja tuntui kuin olisin elänyt jonkun toisen elämää suorittaen arkea. Kompromisseista ei ole kovinkaan pitkä matka itsensäkadottamiseen, kun joutuu myöntymään toisen tahtoon vaikka kuinka yrittää pitää puoliaan. 
En voinut tehdä asioita omalla tavallani vaan minun oli pakko omaksua toisen tapa toimia tai sain moitteita. Lopulta uskoin itsekin, että teen asiat väärin. Ikään kuin hänellä olisi ollut minusta odotuksia, joita en pystynyt täyttämään. Kun hän puhui omiata haaveista hän muotoili asian niin, että ne olisivat meidän yhteisiä haaveita. Asuntoauto, omakoti, moottorioyörä ja matkustelu eivät olleen minun omia haaveita. En sano, etteikö ne olisi mukavia, mutta en koe luopuvani mistään jos nuo ei toteudu. En silti estä toista toteuttamasta niitä. Omat haaveeni maalaamisesta, käsityöyrittäjyysestä ja lastenkirjan julkaisusta ja musiikista on ne asiat,  josta luopuminen muinua satutti, mutta puolisosta ei tuntunut minun puolestani pahalta, että jouduin niistä luopumaan. Jouduin kirjoittamaan salaa satuja, runoja ja lauluja. Lopulta en kirjoittanut enää ollenkaan, kun sen peittely oli liian vaikeaa ja häpesin omia mieltymyksiä. Häpesin ja häpeän edelleen kertoa mistä pidän ja mistä en.
Olisi pitänyt arvostaa itseään enemmän, jotta olisi tajunnut pitää kiinni omista haaveista. Näköjään minunkin on opittava nämä asiat kantapään kautta. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joskus ystävyys päättyy

MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA. Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä. Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on alti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aikaa itsetutkiskelulle

MISTÄ LÖYTYY AIKAA ITSETUTKISKELULLE? Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa. ITSETUTKISKELUKO ITSEKÄSTÄ Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin. Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen. Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja...
Lähetä kommentti
Lue lisää