Eron vaiheet

ALUKSI EN HUOMANNUT VIHJEITÄ EROSTA. JÄLKEENPÄIN AJATELTUNA SITÄ MIETTI VÄISTÄMÄTTÖMÄNÄ.

Ensin tuli shokki ja aloin vaistomaisesti takertua toiseen elätellen toiveita jatkosta. Tämän jälkeen kielsin asian, koska en halunnut erota ja suhde jatkui hetken huonona. Sitä jatkaa yrittämistä siitä huolimatta, että jättäjä olisi halunnut lähteä jo ajat sitten, vaikka ei tätä välttämättä olisi ottanut tosissaan puheeksi. Tässä vaiheessa alkaa itsekin hahmottaa, että näin ei voi jatkua. Tämä kieltämisen aika auttaa sulattelemaan asiaa ja kypsyttämään eropäätöstä. Lopulliseen eropäätökseen edetessä tilanne alkoi konkretisoitua ja ymmärsin miten elämä on kriisissä. Eroa alkoi suremaan lohduttomasti ja ero tuntui maailmanlopulta. Silloin tälöin se maailmanlopun fiilikset saattavat vierailla ajatuksissani, mutta ei enää niin paljon. Kumppani joka jo pitkään suhteen aikana oli uhitellut erolla puoliksi vitsillä jossa piilee totuuden jyvä, on todellisuudessa tiennyt eron tapahtuvan ja on edennyt itse jo pidemmälle sen käsittelyssä. Kun ero on jo astunut voimaan ja kummallakin on oma elämä ja omat kodit, sitä miettii olisiko voinut välttää sen jotenkin. Sitä syyllistää itseään mitä typerimmistä asioista. Olisinko voinut tehdä jotenkin toisin.

Nyt ymmärrän miksi koen tämän eron niin eritavalla kuin edellisen. Edellisessä olin jättäjä ja jätetyllä kesti kaksi vuotta päästää minut lähtemään, ennen kuin uskoi, etten rakasta häntä enää. Minuun takerruttiin hyvin epäterveellä tavalla, vaikka halusin jo elää omaa elämääni. Kodinkin olisin saanut, mutta ei päästetty lähtemään. Voin vasta nyt ymmärtää miten paljon uusinta kumppania saattoikaan ahdistaa olla viimeiset kuukaudet kanssani, kun oli jo sulatellut eroajatuksia pidempään. Tämä on juuri se ahdistus mitä koin edellisen kanssa paljon pidempään ja se oli elämäni ahdistavinta ja kamalinta aikaa kun rakkaus oli jo loppunut. Tällä kertaa olin jätetty ja se oli tuore expuolisoni, jolta loppui rakkaus. Minulla sitä olisi vielä riittänyt.

JOKAINEN ERO ON ERILAINEN JA NIISTÄ OPPII

Olin oppinut edellisestä erosta, että ei pidä jäädä asumaan toisen kanssa seuraavaksi kahdeksi vuodeksi vain siks, että toinen haluaa käsitellä eron vaiheita saman katon alla. Se vaan pitkittää kieltämisvaihetta, eikä eroa todella pääse käsittelemään tästä edemmäs. Onneksi tuorein kumppanini ymmärsi tämän eikä antanut minun jäädä jumittamaan epärealistisiin ajatuksiin, että meillä olisi vielä jotain toivoa yrittää. Tämä on ensimmäinen kerta kun voin rehellisesti sanoa, että tässä kyseisessä tilanteessa kunnioitin hänen empatiakyvyn puutetta. Hän toi järjen äänen, mitä en tunteiltani pystynyt ajattelemaan. Samaa en voi sanoa ensimmäisestä erosta. Liika empaattisuuteni antoi syyn manipuloida minut jäämään vasten tahtoani. Jos ihan rehellisiä ollaan, minua kiristettiin jäämään sillä uhalla, etten näkisi enää lastani koskaan ja minut vietäisiin väkisin hullujenhuoneelle ja "kerrottaisiin totuus"(valehdeltaisiin), että olen hullu(synnytyksen jälkeinen masennus). Kun narsisti hallitsee tosita, stiä alkaa itsekin uskoa hänen puheita ja luulee olevansa hullu, eikä tulisi pärjäämään yksin.

Koen tämän jälkimmäisen eron paljon asiallisemmin ja siistimmin hoidetuksi. Juuri niin hienovataisesti, mutta jämptisti kun kaksi aikuista ihmistä voi eron hoitaa. Täyttyy kunnioittaa tästä tuoretta exääni, vaikka enne eroa olikin provosointia ja tahallista ärsyttämistä. 

MITEN EROSTA SELVIÄÄ?

Ehkä tämän itseni syyllistämisen ja suremisen myötä voin keskittyä niihin asioihin, minkä takia en halunnut jatkaa suhdetta. Niihin pahoihin piirteisiin ja siihen, miten persoonamme eivät sopineet yhteen. Lopettaa hyvien hetkien haikailu ja keskittyä tuntemaan inhoa, joka auttaa minua säilyttämään tarvitsemani etäisyyden, vaikka exä yrittäisikin ottaa yhteyttä. Tämän jälkeen pystyn ajattelemaan exän asiana, joka ei enää herätä minkäänlaisia tunteita. Ainoa tunne mikä jää  jäljelle on välinpitämättömyys. Tämä matka erosta eheäksi varmasti auttaa minua hyväksymään asiat ja jättämään tapahtumat taakseni. Sen jälkeen joko jatkamme ystävinä tai emme. Tulevaisuus näyttää.