Vietin syntymäpäiväni hieman erilaisissa merkeissä kun yleensä. Muutin omaan kotiin ja pelkäsin sekä stressasin ennakkoon miten muutto sujuu. Edellisen eron aikana jouduin muuttamaan yksin neljä päivää henkilöautolla. Viidentenä päivävä sain vähän apua ja loput tavarat jouduin muuttamaan pulkalla kun en enää saanut autoa lainaan.
muutto1.jpg
Tämä muutto meni vaivattomammin. Muuttoapua oli runsaasti ja osalle piti jopa ilmoittaa, että ei tarvitsekaan tulla kun rivakoita kantajia oli niin paljon. Olen otettu miten paljon ihania ihmisiä ympärilläni on nykyään. He tarjoavat apua kun en kehtaa itse pyytää. En voi vieläkään uskoa miten olen onnistunut saamaan hyviä ystäviä aikuisena, kun lapsuudessa ja nuoruudessa olin yksin. Olen niin kiitollinen.
Tavaroitakaan ei tarvinnut purkaa yksin kun ystävä tarjosi apua siihenkin. Tänään vielä muutamat porailut, jotta saa hyllyt seinään. En osaa antaa itselleni lupaa romahtaa ennen kuin kaikki on valmista. Sitten voi alkaa suremaan. Kroppa käy ylikierroksilla kaikesta. Henkinen ahdistus ja stressi on niin voimakasta, että se tulee jo fyysisinä oireita rintaa puristaen, henkeä ahdistaen, päänsärkynä ja pahoinvointina sekä vatsavaivoina, että myös unettomuutena.
Tästä alkaa matka erosta taas eheäksi. Tintuntuu kun olisi kadottanut itsensä johonkin liiallisen parisuhteeseen omistautumisen ja kompromissien takia. Toivon, että löydän taas itseni.
Kommentit
Lähetä kommentti