Siirry pääsisältöön

Älä sano masentuneelle

ON ASIOITA JOTKA KANNATTAA JÄTTÄÄ SANOMATTA MASENTUNEELLE LÄHEISELLE.
Kun sairauttani vähättelevältä saa kuulla, että "Sinullahan on kaikki hyvin. Kaverilla on syöpä ja hän se vasta on kovia joutunut kokemaan.", ei tiedä miten pitäisi reagoida. Olen ollut lähinnä järkyttynyt, ettei hän ole käsittänyt, että masennukseenkin kuolee ihmisiä, oman käden kautta. Psyykkisen sairauden vakavuuden vähättely on vihoviimeinen asia mitä masentuneena haluan kuulla. 
 
"Et ole valmis parisuhteeseen kun sulla on selkeästi läpi käymättä keskeneräisiä asioita pään sisällä kun on masennus. Pidetään taukoa ja soittele sit kun olet terve." Sydän särkyi tästä lausahduksesta. Yritin selittää miten verrattavissa tämä on tilanteeseen, jossa hän joutuu sairaalaan enkä käy häntä katsomassa vaan sanon, että soittelee kun pääsee pois. Viesti meni perille ja päätettiin jatkaa suhdetta. Olisi toki pitänyt tajuta jo tässä vaiheessa ottaa juoksukengät jalkaan ja lähteä pois suhteesta.
 
"Kauankohan tämä sun tilanne vielä jatkuu"-lausahdus on usein tullut hyökkäävästi. Tämä syyllistävä kommentti tuo pahaa oloa. Eikö minulla ole lupaa sairastaa? Masennus kun ei ole mikään tahtotila, jonka voi reippaalla asenteella lopettaa ja päättää olla terve. En minä halua sairastaa. Koin jatkuvaa hoputusta miksen jo parane. Jatkuva "Se on päästä kiinni" hokeminen alkoi ärsyttää. Vastasin, että ei se palovammakaan ole päästä kiinni jos laittaa käden kuumalle liedelle ja päätät ettei tämä satu. Koen riittämättömyyden tunnetta ja syyllisyyttä, että olen tällainen ja muut joutuu sietämään tilaani.
 
Pakkoreipastajan roolin ottaneet ei käsitäkkään miten haitallista liikunnan tuputtaminen on. Viimeinen niitti arkkuun oli kun puoliso kysyi haluanko joululahjaksi kuukausikortin salille. Minun olisi pitänyt alkaa elämäntaparemonttia vääntämään. Suorituspakotteet aiheuttaa minussa vaan ahdistusta ja tilanne pahenee. Oloni meni entistä lamaannuttavampaan jamaan. Itsensä niskasta kiinni ottamia kommentit pahentaa huonoa oloa.
 
Suoritin kotitöitä joka päivä väkisin hampaat irvessä, koska en jaksanut kuunnella haukkumista ja jatkuvaa nälvimistä puolisolta. "Työt ennen huvia" oli hänen mottonsa. Itse olen lapsen myötä tullut armollisemmaksi kotitöiden tekemisessä ja asetan oman jaksamisen ja mielenterveyden siistin kodin edelle. Puolisoni ei ollut samaa mieltä. Imuroida pitää joka päivä ja jos tiskipöydällä on yksikin astia, valitukselle ei tule loppua. Minkäänlaista armoa ei tullut. Vertaaminen exään, joka ei muuta tehnytkään kun makasi sohvalla oli raivostuttavaa ja hän näki sohvalla makaamisen laiskuutena eikä lepäämisenä. Kun hän näki minut aktiivisena ja jatkuvasti jotain touhuavana minä kelpasin. Liian pitkiä aikoja sohvalla ei uskaltanut istua kun sai pelätä, että haukkuu minua saamattomaksi ja laiskaksi. Tämä patistaminen on pahentanut masennusta. Muiden pitäisi ymmärtää, että suoritan elämää puolikuntoisena puolella kapasiteetilla. 
 
Kotona ei ole ollut tilaa masennukselle. Kaikki pahaolo on ollut pakko pitää sisällä. Purin huonon oloni kodin ulkopuolella ja automatkoja töihin ei itkemättä tehty. Paniikkikohtaukset, itkuisuis ja ahdistus olivat läsnä töissä joka päivä. Nyt en ole enää työkuntoinen ja makaan lamaantuneena kotona. 
 
"On minullakin ollut masennusta ja minulle lenkkeily auttoi." Se hetki kun toisen suusta tulee jotain näin typerää tietää tasan tarkkaan, ettei hänellä harmainta aavistustakaan mitä masennus tarkoittaa. Hetkellinen väsymystila ja masennus kun eivät ole sama asia. Jos pari viikkoa jättää treenit välistä, koska ei huvita, on se normaalia masentuneisuutta mitä jokainen varmasti elämänsä aikana kokee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Joskus ystävyys päättyy

MONILLA ON VARMASTI LAPSUUDENYSTÄVIÄ JA USEAMMILLA IHMISSUHDE YSTÄVÄÄN KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN. YSTÄVYYSSUHDE ON MONESTI PIDEMPI KUIN PARISUHDE JA ERO YSTÄVÄSTÄ VOI OLLA YHTÄ KOVA PAIKKA KUIN ERO SUHTEESTA. Ystävyksillä saattaa elämä viedä niin eri suuntiin, että lopulta huomaa, ettei tämän kanssa enää olekaan yhteistä. Siinä vaiheessa sitä pohtii miten ennen oltiin kun paita ja peppu, mutta jotain on muuttunut. Elämäntilanteet ja tavat elää poikkeavatkin toisistaan huomattavasti, eikä enää ole niin läheinen kuin ennen. Tällainen ystävyys saattaa hiipua pikkuhiljaa ja huomaa löytäneensä itsensä toisesta seurasta. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta eikä satuta tunteita. Se jättää mukavia muistoja ihmisistä. Sitten on myös niitä ystävyyksiä, jotka katkeavat yllättäen. Tulee anteeksiantamattomia konflikteja. Siihen liittyy paljon negatiivisia, mutta myös positiivisiakin tunteita. Harvoin minulla on kenenkään kanssa riitaisaa ja vältän näitä tilanteita. Ehkä juuri tää kiltteys on alti...

Aikaa itsetutkiskelulle

MISTÄ LÖYTYY AIKAA ITSETUTKISKELULLE? Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa. ITSETUTKISKELUKO ITSEKÄSTÄ Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin. Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen. Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja...