Lukivaikeus

En vielä aikuisikäänkään mennessä ehdi lukea elokuvan tekstitystä. Kun kirjoitan, rivi alkaa viettää vinoon. Sanojen välistä saattaa jäädä kirjaimia tai kirjaimet vaihtavat paikkaa. En aina sisäistä mitä tekstitssä sanotaan. Miksi en aina muista miten joku asia sanotaan? Miksi en vaan pysty keskittymään lukemiseen? 

Peruskoulussa luin aina hitaammin kuin muut. Läksyjen teko kesti kauan ja tuntui kun läksyjä olisi liikaa kun vapaa-aikaa jää niin vähän. Kokeisiin luin ahkerasti, mutta se ei näkynyt numeroissa. 90-luvulla lukihäiriöitä ei tunnistettu eikä siihen puututtu, ei ainakaan meidän koulussa. Neuvottiin vaan kokeisiin lukemisessa, että "lue ne lihavoidut kohdat tekstistä."

Toisenasteenopiskeluaikana olisi ollut mahdollisuus koko luokan päästä testeihin, mutta asiasta vaan mainittiin ja vähäteltiin "...mutta ettehän te sellaista tarvitse eikä yhden takia aleta testejä tekemään." Koin myös kiusaamista asiasta kun en osannut "silmäillä" tekstiä. Asia nähtiin saamattomuutena eikä ymmärretty, että kyseessä voisi olla oppimisvaikeus.

Työn ja ammattikorkeakoulupaikan haku on jatkunut tuloksettomana. Tuoreimpana erona on se, että ensikerralla pääsykokeessa minulla on vähän enemmän aikaa suorittaa esivalintako, sillä kävin lukitestin ja vaikea lukivaikeushan sieltä nousi esiin. Toivottavasti tämä parantaa mahdollisuuksia päästä kouluun. Viime hakukerrasta jäi vaan huono maku suuhun kun ymmärsin, että minulla ei ole samoja valmiuksia päästä kouluun kun muilla. Onneksi hoksasin erityisjärjestelyjen olevan mahdollisia lukivaikeuden vuoksi.  

Ei liene tarpeellista edes mainita, että työhakemuksessa kirjoitusvirheet ei houkuta kutsumaan haastatteluihin. Ongelmana on virheiden löytäminen tekstistä. Niitä saattaa olla, mutta tarkistettuani hakemuksen se näyttää minulle virheettömältä vaikka siinä kirjoitusvirheitä olisikin.Noloin tilanne oli kun kuvailin itseäni hakemuksessa huolellisena. Paitsi, että hakemuksessa taisi lukea huolelinen tai hulellinen enkä silloin hahmottanut kirjoitusvirhettäni. Työnhaku turhauttaa ja hoen itselleni "Tee vaan sitä missä olet paras. Siivoamisessa". Tällaisenne kunnianhimoiselle ihmiselle kuin minä se tuntuu itsetuntoa alentavalta. Haluaisin tehdä jotain millä on merkitystä ja mistä tulen onnelliseksi sekä haluaisin taata toimeentuloni paremmin koulutettuna.

Minulle tuli testin tuloksien jälkeen helpottunut olo, etten olekään tyhmä vaan kyseessä on neuroloiologinen asia. Pelataan siis niillä korteillä mitä meille on annettu. Nyt luen pääsykoekisiin äänikirjasovelluksen avulla, joka auttaa huomattavasti ymmärtämistä ja muistiinpanojen tekemistä. Toivonpilke häivähtelee mielessä. Ehkä minustakin vielä on korkeakouluun.