Siirry pääsisältöön

Lukivaikeus



En vielä aikuisikäänkään mennessä ehdi lukea elokuvan tekstitystä. Kun kirjoitan, rivi alkaa viettää vinoon. Sanojen välistä saattaa jäädä kirjaimia tai kirjaimet vaihtavat paikkaa. En aina sisäistä mitä tekstitssä sanotaan. Miksi en aina muista miten joku asia sanotaan? Miksi en vaan pysty keskittymään lukemiseen? 

 Peruskoulussa luin aina hitaammin kuin muut. Läksyjen teko kesti kauan ja tuntui kun läksyjä olisi liikaa kun vapaa-aikaa jää niin vähän. Kokeisiin luin ahkerasti, mutta se ei näkynyt numeroissa. 90-luvulla lukihäiriöitä ei tunnistettu eikä siihen puututtu, ei ainakaan meidän koulussa. Neuvottiin vaan kokeisiin lukemisessa, että "lue ne lihavoidut kohdat tekstistä."
Toisenasteenopiskeluaikana olisi ollut mahdollisuus koko luokan päästä testeihin, mutta asiasta vaan mainittiin ja vähäteltiin "...mutta ettehän te sellaista tarvitse eikä yhden takia aleta testejä tekemään." Koin myös kiusaamista asiasta kun en osannut "silmäillä" tekstiä. Asia nähtiin saamattomuutena eikä ymmärretty, että kyseessä voisi olla oppimisvaikeus.
Työn ja ammattikorkeakoulupaikan haku on jatkunut tuloksettomana. Tuoreimpana erona on se, että ensikerralla pääsykokeessa minulla on vähän enemmän aikaa suorittaa esivalintako, sillä kävin lukitestin ja vaikea lukivaikeushan sieltä nousi esiin. Toivottavasti tämä parantaa mahdollisuuksia päästä kouluun. Viime hakukerrasta jäi vaan huono maku suuhun kun ymmärsin, että minulla ei ole samoja valmiuksia päästä kouluun kun muilla. Onneksi hoksasin erityisjärjestelyjen olevan mahdollisia lukivaikeuden vuoksi.  
Ei liene tarpeellista edes mainita, että työhakemuksessa kirjoitusvirheet ei houkuta kutsumaan haastatteluihin. Ongelmana on virheiden löytäminen tekstistä. Niitä saattaa olla, mutta tarkistettuani hakemuksen se näyttää minulle virheettömältä vaikka siinä kirjoitusvirheitä olisikin.Noloin tilanne oli kun kuvailin itseäni hakemuksessa huolellisena. Paitsi, että hakemuksessa taisi lukea huolelinen tai hulellinen enkä silloin hahmottanut kirjoitusvirhettäni. Työnhaku turhauttaa ja hoen itselleni "Tee vaan sitä missä olet paras. Siivoamisessa". Tällaisenne kunnianhimoiselle ihmiselle kuin minä se tuntuu itsetuntoa alentavalta. Haluaisin tehdä jotain millä on merkitystä ja mistä tulen onnelliseksi sekä haluaisin taata toimeentuloni paremmin koulutettuna.
Minulle tuli testin tuloksien jälkeen helpottunut olo, etten olekään tyhmä vaan kyseessä on neuroloiologinen asia. Pelataan siis niillä korteillä mitä meille on annettu. Nyt luen pääsykoekisiin äänikirjasovelluksen avulla, joka auttaa huomattavasti ymmärtämistä ja muistiinpanojen tekemistä. Toivonpilke häivähtelee mielessä. Ehkä minustakin vielä on korkeakouluun. 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun nukahtaminen on vaikeaa

Heräsin kakovaan ääneen ja pian löysinkin itseni kiskomasta oksentavaa kissaa niskasta uutuudenkarhealta nojatuoliltani huutaen tälle "EEIIII SIIHEN!". Tajusin kellon näyttävän vasta aamuyötä ja ajattelin mielessäni "Good morning neighbors".  Unettomuuteni ainoa syy ei ole kissojen öiset mekastukset. Olen oireillut unettomuutta jo raskaudesta lähtien ellen jo ennen sitä. Muistini vaan ei yletä sitä pidemmälle. Välillä on jaksoja jolloin nukun paremmin. Unettomiin aikoihin vaikuttaa kissojen ääniin havahtumisen lisäksi monet asiat. Vaikea raskaus ja yöpalan syönti pahoinvoinnin välttämiseksi pätkitti yöunia, vauva-ajan puolentoista tunnin syöttämis ajat ja synnytyksen jälkeinen masennus, vauvan kuorsaus, entisen puolison kuorsaus, taaperoajan yölliset painajaisten jälkeiset lohdutushetket, stressi ja toisen kumppanin kuorsaus, uusiutunut masennus, eron aiheuttama suru ja niin edellee. List goes on. Lyhyesti kiteytettynä elämä. Summa summarum oireilen siis kai...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taloudellinen henkinenväkivalta kokemuksia

Raha vallan käyttönä ja taloudellisena henkisenä väkivaltana on vaikea tunnistaa. Sitä tulee ajatelleeksi, että tämä on vain tavallista riitaa rahasta.  Ei ole ollut helppoa kuunnella vuosia vierestä syyllistämistä miten piittaamaton ja alhainen olen kun käytin rahaa itseeni. Minulle kuitenkin ehjät siistit vaatteet ja ihonhoitotuotteet ovat aina kuuluneet perushygieniaan, mutta sitä tarvetta on yritetty koko ikäni väittää ongelmakäyttäytymisenä esiintyväksi minäkeskeisyydeksi. En ole ollut tasa-arvoisessa asemassa rahan käytön suhteen, vaan minun piti luopua omista tarpeista ja mahdollistaa omilla tuloilla kumppanin menot niin, että käytin kaikki omat rahani yhteisen talouden pyörittämiseen ja toiselle jäi kaikki rahat omaan käyttöönsä, oman lainan maksamiseen ja omiin harrastusvälineisiin. En ole voinut säästää tai sijoittaa omia rahoja saati käyttää niitä itseäni varten. Asunnon omistamisesta on ollut turha edes haaveilla. Samalla mahdollistin nämä samat asiat to...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapselle kehuja

VOIKO LAPSEN KEHUA PILALLE? Omassa lapsuudessa kehut olivat harvassa. Siitä huolimatta on ollut kuitenkin helppo oppia vanhemmudessa kehumaan omaa lasta.  Koska minkäänlaista mallia tähän en ole omasta lapsuudesta saanut, olen miettinyt miten kehun lastani oikealla tavalla. En halua, että lapsella tulee itsestään väärä käsitys, eikä häntä motivoi enää tehdä töitä kehittyäkseen jos kehun häntä vääristä asioista. SAAKO TOISTEN LAPSIA KEHUA? Kerran erehdyin sanomaan toisen äidin lasta kauniiksi ja hän oli sitä mieltä, että ei lapsen ulkonäköä kannata kehua vaan sanoisin mielummin miten fiksu ja älykäs tämä on. Se, että lasta kehuu kauniiksi ei tarkoita, että tämän itsetunto rakentuisi pelkän ulkonäön varaan. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös ulkonäöstään kehuja, jotta tälle kasvaa terve kehonkuva itsestään ja itsetunto vahvistuu. Kyllähän se nyt minäkuvaan vaikuttaa jos ei ulkonäöstä saa omilta vanhemmilta kehuja. Sitä jää miettimään enkö ole kaunis tai kelpaa tämän n...
Lähetä kommentti
Lue lisää