Ero herättää paljon kaikenlaisia tunteita. En ole ennen kokenut eroa näin. Viime ero tuntui niin erilaiselta, huojentavalta. Nyt tuntuu lohduttomalta ja maailmanlopulta. Kävin ulkona tuulettamassa ajatuksia kun kotona ahdisti olla. Tykkään tehdä havaintoja luonnosta ja nautin valokuvaamisesta. Olen taltioinut eroajatukseni kuviin puhelimen kameralla. Etanakin oli sitä mieltä, että myrskyn jälkeen on poutasää ja loi pientä toivon kipinää. Reilu kaksivuotta yhteistä taivalta päättyi nopeaan. Tuntuu lyhyeltä ajalta pariauhteeksi. Juurihan se ehti alkaa. Nyt kuitenkin on olo ettei sama voi jatkua ja lähdetään eri teille. En enää koskaan saa tuntea hänen ihoa omaani vasten. En jutella päivän kulusta tai käydä sunnuntaibrunssilla yhdessä. On niin paljon lukemattomia hyviä asioita mistä on niin vaikea luopua, mutta huonoja on enemmän, joten valitettavasti suhteen vaaka kallistuu niiden puolelle. On haluttu yrittää eikä luovuttaa liian pienistä, mutta nyt ollaan tultu tien päähän, jossa...

En vielä aikuisikäänkään mennessä ehdi lukea elokuvan tekstitystä. Kun kirjoitan, rivi alkaa viettää vinoon. Sanojen välistä saattaa jäädä kirjaimia tai kirjaimet vaihtavat paikkaa. En aina sisäistä mitä tekstitssä sanotaan. Miksi en aina muista miten joku asia sanotaan? Miksi en vaan pysty keskittymään lukem iseen?  Peruskoulussa luin aina hitaammin kuin muut. Läksyjen teko kesti kauan ja tuntui kun läksyjä olisi liikaa kun vapaa-aikaa jää niin vähän. Kokeisiin luin ahkerasti, mutta se ei näkynyt numeroissa. 90-luvulla lukihäiriöitä ei tunnistettu eikä siihen puututtu, ei ainakaan meidän koulussa. Neuvottiin vaan kokeisiin lukemisessa, että "lue ne lihavoidut kohdat tekstistä." Toisenasteenopiskeluaikana olisi ollut mahdollisuus koko luokan päästä testeihin, mutta asiasta vaan mainittiin ja vähäteltiin "...mutta ettehän te sellaista tarvitse eikä yhden takia aleta testejä tekemään." Koin myös kiusaamista asiasta kun en osannut "silmäillä" teks...

Olen mietiskellyt mistä tunnistaa valhtelijat. Uskon ihmisten rehellisyyteen aidosti, ellei joku anna minulle aihetta epäilyyn. Olen niin hyväuskoinen ihminen, että minua on helppo jymäyttää. En välttämättä edes tunnista onko ihminen tosissaan vai vitsaileeko. Varsinkaan silloin jos näyttää pokerinaamaa, mutta silti on tarkoittanut asian vitsinä tai huijauksena. Valhe on vaikeampi tunnistaa. Itse en edes osaa valehdella ja minulle tuottaa vaikeuksia järjestää yllätyksiä. Jään niistä aina kiinni, koska en osaa kertoa pieniä valkoisia valheita piilottaakseni yllätyksen. Naamastani näkee samantien jos koitan jekuttaa. Omatunto vääntää naaman syylliseen ilmeeseen.  Olen pitänyt arveluttavana sitä, kun toinen on pyytänyt minua valehtelemaan puolestaan hänen lähipiirilleen, koska ei ole halunnut jäädä kiinni valkoisesta valheesta. En ole tähän suostunut. Samasta suusta suolletaan liioiteltuja tarinoita joissa on runsaasti värikynää. Mietin puhuuko hän samalla tavalla minulle, jos kert...