Ero tuntuu maailmanlopulta

Ero herättää paljon kaikenlaisia tunteita. En ole ennen kokenut eroa näin. Viime ero tuntui niin erilaiselta, huojentavalta. Nyt tuntuu lohduttomalta ja maailmanlopulta.

Kävin ulkona tuulettamassa ajatuksia kun kotona ahdisti olla. Tykkään tehdä havaintoja luonnosta ja nautin valokuvaamisesta. Olen taltioinut eroajatukseni kuviin puhelimen kameralla. Etanakin oli sitä mieltä, että myrskyn jälkeen on poutasää ja loi pientä toivon kipinää.


Reilu kaksivuotta yhteistä taivalta päättyi nopeaan. Tuntuu lyhyeltä ajalta pariauhteeksi. Juurihan se ehti alkaa. Nyt kuitenkin on olo ettei sama voi jatkua ja lähdetään eri teille. En enää koskaan saa tuntea hänen ihoa omaani vasten. En jutella päivän kulusta tai käydä sunnuntaibrunssilla yhdessä. On niin paljon lukemattomia hyviä asioita mistä on niin vaikea luopua, mutta huonoja on enemmän, joten valitettavasti suhteen vaaka kallistuu niiden puolelle. On haluttu yrittää eikä luovuttaa liian pienistä, mutta nyt ollaan tultu tien päähän, jossa meidän polut erkanee.


Meillä on niin erilainen tapa käsitellä eroa. Itse vellon surussa ja mies miettii, ettei ole mitään mikä ei tupakalla ratkea. Hän osaa ajatella toiveikkaasti eteenpäin.
Minulla on tunteet vaihdelleen laidasta laitaan. Välillä itken kun pieni lapsi ja välillä mietin toiveikkaasti miten saan nyt keskittyä vaan itseeni ja toteuttaa rauhassa omia haaveita. Silti tämä on enemmän surun puolella, koska tunteita vielä on. Pelkkä rakkaus ei riitä sillä suhde on aivan liian kivikkoinen.

L

Minulla olisi suuri tarve puhua ystäville erosta ja avautua, mutta toinen puoli minussa jarruttelee, koska en halua kuormittaa ketään. Tämä johtaa juurensa edelliseen eroon, jonka aikana minulla oli yksi ystävä jonka tukena olin aina kaikessa. Kun tuli avioero hän ilmoitti, että eroni oli hänelle liian kuormittava, vaikka en edes ollut avautunut hänelle eron aiheuttamista tunteista. Tästä johtuen tulee jo valmiiksi anteeksipyytelevä olo jos pitäisi ystäville puhua. En halua olla raskas ihminen ja taakaksi kenellekään. Olen kuitenkin puhunut muutamalle ystävälle eikä kukaan vielä toistaiseksi ole teilannut minua, joten tiedän, että he ovat tosiystäviä, jotka eivä hylkää vaan roikkuvat mukana kävi miten kävi.

Sinkkuelämä pelottaa, mutta myös jännittää hyvällä tavalla. Olen aina ollut suhteessa ja yksinoloa ei juuri ole ollut. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että en halua edes etsiä parisuhdetta, vaan haluan olla yksin. Eniten pelottaa yksinäisyys ja läheisyyden puute ja sen kaipuu. Parisuhteessa runsas läheisyys on minulle niin tärkeää, että en tiedä miten selviän sen puutteesta. Osaan kyllä arvoataa omaakin aikaa ja nauttia siitä.

Hyppy tuntemattomaan siis edessä olin valmis tai en. Jospa sitä valoa olisi tunnelin päässä.