Haluan jakaa ajatuksiani vuoroviikkovanhemmuudesta ja tässä tekstissä erityisesti viikoista, jolloin lapsi ei ole luonani.
Onhan se nyt kertakaikkiaan paheksuntaa herättävä asia ja outoa jos ilman lastakin voi olla kivaa. Eihän sellainen käy päinsä. Minunhan pitäisi kärsiä ja tuntea suurta tuskaa ikävöidessäni lasta sekä tuntea vähintäänkin syyllisyyden piston sydämmessäni kun en näe lastani kuin puolet vuodesta. Tuntuu olevan niin, että minun tulisi kärsiä kun rikon ihmisten mielikuvan äidin roolista. Ymmärrän, että lapsen takertuessa syliin, ajatuksiin hiipii perheen yhteinen aika, eikä omaa aikaa uskalla vaatia.
Monet vanhemmat tuntevat syyllisyyttä omasta vapaa-ajasta ja miettivät raaskiiko sitä lähteä tapaamaan ystävää tai harrastamaan ilman lasta, kun lapsille tulee ikävä. Kuitenkin on ollut erossa lapsista jo kokonaisen työpäivän. Oi kamala onhan siihen päälle oman ajan vaatiminen olevinaan itsekästä. Tämä voivottelu ei ole suinkaan epätavallista. Sitä vierestä kuunnellessa mietin usein, pitäisikö minun olla huolissaan ja tuntea pahaa oloa kun minulla sitä vapaa-aikaa kuitenkin on enemmän kuin ydinperheillä, eli joka toinen viikko.
En kiellä näiden negatiivisten tunteiden olemassa oloa, mutta en voi antaa niille valtaa. En voi elää niin, että elän täyttä elämää vain ja ainoastaan lapseni kanssa ja lapsettomat viikot olisivat turhia. Puolet elämästä valuisi näin hukkaa. Voin kokea täyttymystä elämässä ilman lasta, ihan kuin tunnen lapseni kanssakin. Olen päättänyt asennoitua näille lapsettomille viikoille vain ja ainoastaan positiivisin ajatuksin. Se ei tarkoita, että ei negatiivisia olisi. Lapsi ei tule suremalla ja voivottelulla yhtään sen nopeammin kotiin.
hyvat_ja_huonot_puolet.jpg
Oma aika, vapaus vastuusta, se kun ei tarvitse syödä salaa herkkuja, joustavat ruoka-ajat, hiljaisuus, aikatauluttomuus, valppaana olemattomuus, saa laittaa silmät kiinni, saa katsella maisemia ilman silmiä selässä, nopeat lähdöt, iltaisten musiikkiohjelmien katsominen äänillä, konsertit, voi mennä lapsivapaisiin paikkoihin ja nauttia ilman muidenkin lapsia, sekä kaikenlaiset irtiotot arjesta.
Miksi sitten nautin niin paljon lapsettomista viikoista? Siksi, että näin oppii arvostamaan enemmän yhteistä aikaa sekä myös omaa aikaa. Silloin vaalii yhteisiä hetkiä ja on läsnä sekä nauttii täysillä omasta pienestä rakkaasta. Kärsivällisyys lastakohtaan on myös kasvanut aivan eri mittakaavoihin oman ajan tullessa kuvioihin. Oma aika ei poissulje vanhemman ja lapsen yhteistä aikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti