Siirry pääsisältöön

Vuoroviikko äiti

Haluan jakaa ajatuksiani vuoroviikkovanhemmuudesta ja tässä tekstissä erityisesti viikoista, jolloin lapsi ei ole luonani. 

Onhan se nyt kertakaikkiaan paheksuntaa herättävä asia ja outoa jos ilman lastakin voi olla kivaa. Eihän sellainen käy päinsä. Minunhan pitäisi kärsiä ja tuntea suurta tuskaa ikävöidessäni lasta sekä tuntea vähintäänkin syyllisyyden piston sydämmessäni kun en näe lastani kuin puolet vuodesta. Tuntuu olevan niin, että minun tulisi kärsiä kun rikon ihmisten mielikuvan äidin roolista. Ymmärrän, että lapsen takertuessa syliin, ajatuksiin hiipii perheen yhteinen aika, eikä omaa aikaa uskalla vaatia.
Monet vanhemmat tuntevat syyllisyyttä omasta vapaa-ajasta ja miettivät raaskiiko sitä lähteä tapaamaan ystävää tai harrastamaan ilman lasta, kun lapsille tulee ikävä. Kuitenkin on ollut erossa lapsista jo kokonaisen työpäivän. Oi kamala onhan siihen päälle oman ajan vaatiminen olevinaan itsekästä. Tämä voivottelu ei ole suinkaan epätavallista. Sitä vierestä kuunnellessa mietin usein, pitäisikö minun olla huolissaan ja tuntea pahaa oloa kun minulla sitä vapaa-aikaa kuitenkin on enemmän kuin ydinperheillä, eli joka toinen viikko. 
En kiellä näiden negatiivisten tunteiden olemassa oloa, mutta en voi antaa niille valtaa. En voi elää niin, että elän täyttä elämää vain ja ainoastaan lapseni kanssa ja lapsettomat viikot olisivat turhia. Puolet elämästä valuisi näin hukkaa. Voin kokea täyttymystä elämässä ilman lasta, ihan kuin tunnen lapseni kanssakin. Olen päättänyt asennoitua näille lapsettomille viikoille vain ja ainoastaan positiivisin ajatuksin. Se ei tarkoita, että ei negatiivisia olisi. Lapsi ei tule suremalla ja voivottelulla yhtään sen nopeammin kotiin.

hyvat_ja_huonot_puolet.jpg

Oma aika, vapaus vastuusta, se kun ei tarvitse syödä salaa herkkuja, joustavat ruoka-ajat, hiljaisuus, aikatauluttomuus, valppaana olemattomuus, saa laittaa silmät kiinni, saa katsella maisemia ilman silmiä selässä, nopeat lähdöt, iltaisten musiikkiohjelmien katsominen äänillä, konsertit, voi mennä lapsivapaisiin paikkoihin ja nauttia ilman muidenkin lapsia, sekä kaikenlaiset irtiotot arjesta.
Miksi sitten nautin niin paljon lapsettomista viikoista? Siksi, että näin oppii arvostamaan enemmän yhteistä aikaa sekä myös omaa aikaa. Silloin vaalii yhteisiä hetkiä ja on läsnä sekä nauttii täysillä omasta pienestä rakkaasta. Kärsivällisyys lastakohtaan on myös kasvanut aivan eri mittakaavoihin oman ajan tullessa kuvioihin. Oma aika ei poissulje vanhemman ja lapsen yhteistä aikaa.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun nukahtaminen on vaikeaa

Heräsin kakovaan ääneen ja pian löysinkin itseni kiskomasta oksentavaa kissaa niskasta uutuudenkarhealta nojatuoliltani huutaen tälle "EEIIII SIIHEN!". Tajusin kellon näyttävän vasta aamuyötä ja ajattelin mielessäni "Good morning neighbors".  Unettomuuteni ainoa syy ei ole kissojen öiset mekastukset. Olen oireillut unettomuutta jo raskaudesta lähtien ellen jo ennen sitä. Muistini vaan ei yletä sitä pidemmälle. Välillä on jaksoja jolloin nukun paremmin. Unettomiin aikoihin vaikuttaa kissojen ääniin havahtumisen lisäksi monet asiat. Vaikea raskaus ja yöpalan syönti pahoinvoinnin välttämiseksi pätkitti yöunia, vauva-ajan puolentoista tunnin syöttämis ajat ja synnytyksen jälkeinen masennus, vauvan kuorsaus, entisen puolison kuorsaus, taaperoajan yölliset painajaisten jälkeiset lohdutushetket, stressi ja toisen kumppanin kuorsaus, uusiutunut masennus, eron aiheuttama suru ja niin edellee. List goes on. Lyhyesti kiteytettynä elämä. Summa summarum oireilen siis kai...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taloudellinen henkinenväkivalta kokemuksia

Raha vallan käyttönä ja taloudellisena henkisenä väkivaltana on vaikea tunnistaa. Sitä tulee ajatelleeksi, että tämä on vain tavallista riitaa rahasta.  Ei ole ollut helppoa kuunnella vuosia vierestä syyllistämistä miten piittaamaton ja alhainen olen kun käytin rahaa itseeni. Minulle kuitenkin ehjät siistit vaatteet ja ihonhoitotuotteet ovat aina kuuluneet perushygieniaan, mutta sitä tarvetta on yritetty koko ikäni väittää ongelmakäyttäytymisenä esiintyväksi minäkeskeisyydeksi. En ole ollut tasa-arvoisessa asemassa rahan käytön suhteen, vaan minun piti luopua omista tarpeista ja mahdollistaa omilla tuloilla kumppanin menot niin, että käytin kaikki omat rahani yhteisen talouden pyörittämiseen ja toiselle jäi kaikki rahat omaan käyttöönsä, oman lainan maksamiseen ja omiin harrastusvälineisiin. En ole voinut säästää tai sijoittaa omia rahoja saati käyttää niitä itseäni varten. Asunnon omistamisesta on ollut turha edes haaveilla. Samalla mahdollistin nämä samat asiat to...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapselle kehuja

VOIKO LAPSEN KEHUA PILALLE? Omassa lapsuudessa kehut olivat harvassa. Siitä huolimatta on ollut kuitenkin helppo oppia vanhemmudessa kehumaan omaa lasta.  Koska minkäänlaista mallia tähän en ole omasta lapsuudesta saanut, olen miettinyt miten kehun lastani oikealla tavalla. En halua, että lapsella tulee itsestään väärä käsitys, eikä häntä motivoi enää tehdä töitä kehittyäkseen jos kehun häntä vääristä asioista. SAAKO TOISTEN LAPSIA KEHUA? Kerran erehdyin sanomaan toisen äidin lasta kauniiksi ja hän oli sitä mieltä, että ei lapsen ulkonäköä kannata kehua vaan sanoisin mielummin miten fiksu ja älykäs tämä on. Se, että lasta kehuu kauniiksi ei tarkoita, että tämän itsetunto rakentuisi pelkän ulkonäön varaan. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös ulkonäöstään kehuja, jotta tälle kasvaa terve kehonkuva itsestään ja itsetunto vahvistuu. Kyllähän se nyt minäkuvaan vaikuttaa jos ei ulkonäöstä saa omilta vanhemmilta kehuja. Sitä jää miettimään enkö ole kaunis tai kelpaa tämän n...
Lähetä kommentti
Lue lisää