Siirry pääsisältöön

Laihuusviha

Voin sanoa että positiiviset kehut vartalostani koko elämäni aikana on laskettavissa kahden ellei jopa yhden käden sormilla. 
Haluaisin kertoa omista kokemuksistani laihuuteen ja siihen liittyvään laihuusvihaan mitä olen kokenut.
Paljon on ollut bodypositive-ilmiötä somessa ja tuntuu, että se on koskettanut paljon normaali ja ylipainoisia, mutta nyt en käsittele tässä postauksessa sitä  sillä minulla on kokemusta vaan laihana ja normaalipainoisena olemisesta.

Laihuuteen kohdistuu vihaa ja negatiivista kommentointia. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni saanut kuulla painostani ikäviä kommentteja ja vartaloni haukkumista. Olen saanut kuulla miten poikamainen vartalo minulla on koska olen pitkä ja hoikka. Itsetuntoani on tallattu jo pienestä lapsesta asti. On päivitelty syönkö tarpeeksi ja miten pidän itseäni nälässä. Minua on lapsena vertailtu muihin lapsiin ja ihmetelty miksen voi olla kuin he. Todellisuudessa olen syönyt isoja tai normaaleja annoksia niinkuin kasvavan lapsen ja nuoren on kuulunut syödäkin. Aina on ollut joku joka on ollut huolissaan painostani. Nämä kommentit ovat saaneet minut häpeämään itseäni ja tuntemaan, etten ole tarpeeksi tyttömäinen ja naisellinen vaikka itseäni naisena pidän.

Itsetunto ja painoindeksilukemat yhtä matalalla.

Painoindeksini on ollut suurimman osan elämästäni alipainon puolella.
Olen yrittänyt miettiä millä oikeudella laihat ihmiset ovat vapaata riistaa kommentoinnille heidän painostaan. Eikä kyse ole kehuista vaan päin vastoin. Olen kokenut ihmetelyä miten riuku on, miten luiset ranteet tai lommoposket. Minulla on kapeat hartiat ja siro luusto. Tällainen olen aina ollut enkä voi vartalonmallilleni yhtään mitään kuten en silmieni värillekään vaikkei se kaikkia miellytäkään. En vaan saa päähäni mistä tämä huono käytös ihmisissä kumpuaa.

Muistan kun 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa koskaan minun puoliani pidettiin. Olin silloin kesätöissä ja asiakkaani kommentoi minun painoa rumasti "Hyi miten laiha. Syötkö koskaan mitään?"
Pomoni kuuli tämän ja sanoi miten rumasti tuo oli sanottu ja kertoi minulle, että olen hyvä tällaisena eikä pidä välittää mitä muut sanovat. En tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua sillä olin jo niin tottunut painoni arvosteluun, etten osannut ottaa kehuja vastaan. Pidättelin vaan itkua. Se kun oli ensimmäinen kerta kun kukaan koskaan sanoo vartalostani mitään positiivista. 
Huomasin, että tämä kommentointi loppui lapsen saannin jälkeen kun raskaudesta jäi 10 kiloa. Laihan tytön identiteettiä ei silti noin vaan karisteta pois. Tiedän, että jos olisin liikunnallinen, palautuisin taas alipainoideksi mikä on minun vartalotyypilleni ihan normaalipaino vaikkei niinkään painoindeksin mukaan. Sen sijaan herkkuaddiktiosta irtipääseminen ei tällaisena "läpipaskojana" (anteeksi karkea kielenkäyttö) ole kovin motivoivaa. Varsinkin kun pelkään, että ilkeä kommentointi alkaa taas jos aloitan terveelliset elämäntavat. Ihmisiä ei tunnu häiritsevän pehmeä vatsani ja peppuni ja epäterveelliset elämäntavat, mutta auta armias jos haluaisin kiinteytyä ja syödä välillä kasvisruokaa. Olen kyllä huomannut, että herkuttelu tekee minut väsyneeksi. Jotain muutosta ruokavaliooni on haettava. Tästä voinkin kirjoittaa ihan eri postauksessa.

Laihojen haukkuminen ei ole yhtään sen sallitumpaa kuin ylipainoisten. Hoikka ihminen varmasti itsekin tietää olevansa hoikka. Siitä mainitseminen on täysin turhaa. On julmaa ja surullista miten jotkut kokevat laihan vähemmän naisellisiksi kuin normaali tai ylipainoisen. Vartalon malli ei tee kenestäkään vähemmän tai enemmän naista. Kaikki naisten vartalot ovat naisellisia sellaisena kuin ovat. Kehon rakenteita vaan on erilaisia. Laihat vartalot ovat ihan yhtä terveitä kuin mitkä tahansa muut vartalot. Laihuus ei aina tarkoita anorektistä epätervettä vartaloa.
Laihuus voi olla geeneissä ja ruuansulatuksessa eikä laihuus automaattisesti ole joku anorektinen tila. Joten jätetään se alistava kommentointi ja toisten vartalojen arvostelu pois.

Toivottavasti ihmiset alkaisivat enemmän miettimään mitä suustaan päästävät ja opettelisivat pitämään mölyt mahassaan. Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan sitä, että ei kelvata ja olla oikeanlaisia. Sillä me olemme mitä olemme. Oikeanlaisia juuri sellaisessa vartalossa missä olemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taloudellinen henkinenväkivalta kokemuksia

Raha vallan käyttönä ja taloudellisena henkisenä väkivaltana on vaikea tunnistaa. Sitä tulee ajatelleeksi, että tämä on vain tavallista riitaa rahasta.  Ei ole ollut helppoa kuunnella vuosia vierestä syyllistämistä miten piittaamaton ja alhainen olen kun käytin rahaa itseeni. Minulle kuitenkin ehjät siistit vaatteet ja ihonhoitotuotteet ovat aina kuuluneet perushygieniaan, mutta sitä tarvetta on yritetty koko ikäni väittää ongelmakäyttäytymisenä esiintyväksi minäkeskeisyydeksi. En ole ollut tasa-arvoisessa asemassa rahan käytön suhteen, vaan minun piti luopua omista tarpeista ja mahdollistaa omilla tuloilla kumppanin menot niin, että käytin kaikki omat rahani yhteisen talouden pyörittämiseen ja toiselle jäi kaikki rahat omaan käyttöönsä, oman lainan maksamiseen ja omiin harrastusvälineisiin. En ole voinut säästää tai sijoittaa omia rahoja saati käyttää niitä itseäni varten. Asunnon omistamisesta on ollut turha edes haaveilla. Samalla mahdollistin nämä samat asiat to...

Kun nukahtaminen on vaikeaa

Heräsin kakovaan ääneen ja pian löysinkin itseni kiskomasta oksentavaa kissaa niskasta uutuudenkarhealta nojatuoliltani huutaen tälle "EEIIII SIIHEN!". Tajusin kellon näyttävän vasta aamuyötä ja ajattelin mielessäni "Good morning neighbors".  Unettomuuteni ainoa syy ei ole kissojen öiset mekastukset. Olen oireillut unettomuutta jo raskaudesta lähtien ellen jo ennen sitä. Muistini vaan ei yletä sitä pidemmälle. Välillä on jaksoja jolloin nukun paremmin. Unettomiin aikoihin vaikuttaa kissojen ääniin havahtumisen lisäksi monet asiat. Vaikea raskaus ja yöpalan syönti pahoinvoinnin välttämiseksi pätkitti yöunia, vauva-ajan puolentoista tunnin syöttämis ajat ja synnytyksen jälkeinen masennus, vauvan kuorsaus, entisen puolison kuorsaus, taaperoajan yölliset painajaisten jälkeiset lohdutushetket, stressi ja toisen kumppanin kuorsaus, uusiutunut masennus, eron aiheuttama suru ja niin edellee. List goes on. Lyhyesti kiteytettynä elämä. Summa summarum oireilen siis kai...

Tästä tunnistaa valehtelijan

Kirjoitin aiemin  postauksen  mistä tunnistaa valehtelijan . En oikein ymmärtänyt vielä silloin miksi on niin vaikea tunnistaa valehtelija. Pyörittelin näitä tilanteita mielessäni ja voisin jokseenkin sanoa aistivani pohdintojen jälkeen helpommin valheen. Toki yleensä sellaisista ihmisisitä joita ei tunne on yleensä mahdoton tunnistaa valhetta, kun ei tiedä millaisia he normaalisti ovat. Olen melko hyväuskoisesti uskonut kaikkiin ihmisiin ympärilläni, mutta matkan varrella elämässä kävi yksi patologinen valehtelija, joka on laittanut minut varpailleen ihmisten suhteen. Mikä saa ihmisen valehtelemaan? On vaikea asettua valehtelijan asemaan, koska tunnen äärimmäisen vaivaannuttavaa oloa sisälläni jo yllätyksen salassapidosta. On todella vaikea olla paljastamatta totuutta. Varsinkin jos ylläätykseen on useampi viikko. Se vasta onkin tuskaista. Se tunne kun tekisi mieli koko ajan kertoa ja yrittää keksiä muuta ajateltavaa ja puhuttavaa. PYSTYN NYKYÄÄN TUNNISTAMAAN VANHEEN H...