Siirry pääsisältöön

Laihuusviha

Voin sanoa että positiiviset kehut vartalostani koko elämäni aikana on laskettavissa kahden ellei jopa yhden käden sormilla. 
Haluaisin kertoa omista kokemuksistani laihuuteen ja siihen liittyvään laihuusvihaan mitä olen kokenut.
Paljon on ollut bodypositive-ilmiötä somessa ja tuntuu, että se on koskettanut paljon normaali ja ylipainoisia, mutta nyt en käsittele tässä postauksessa sitä  sillä minulla on kokemusta vaan laihana ja normaalipainoisena olemisesta.

Laihuuteen kohdistuu vihaa ja negatiivista kommentointia. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni saanut kuulla painostani ikäviä kommentteja ja vartaloni haukkumista. Olen saanut kuulla miten poikamainen vartalo minulla on koska olen pitkä ja hoikka. Itsetuntoani on tallattu jo pienestä lapsesta asti. On päivitelty syönkö tarpeeksi ja miten pidän itseäni nälässä. Minua on lapsena vertailtu muihin lapsiin ja ihmetelty miksen voi olla kuin he. Todellisuudessa olen syönyt isoja tai normaaleja annoksia niinkuin kasvavan lapsen ja nuoren on kuulunut syödäkin. Aina on ollut joku joka on ollut huolissaan painostani. Nämä kommentit ovat saaneet minut häpeämään itseäni ja tuntemaan, etten ole tarpeeksi tyttömäinen ja naisellinen vaikka itseäni naisena pidän.

Itsetunto ja painoindeksilukemat yhtä matalalla.

Painoindeksini on ollut suurimman osan elämästäni alipainon puolella.
Olen yrittänyt miettiä millä oikeudella laihat ihmiset ovat vapaata riistaa kommentoinnille heidän painostaan. Eikä kyse ole kehuista vaan päin vastoin. Olen kokenut ihmetelyä miten riuku on, miten luiset ranteet tai lommoposket. Minulla on kapeat hartiat ja siro luusto. Tällainen olen aina ollut enkä voi vartalonmallilleni yhtään mitään kuten en silmieni värillekään vaikkei se kaikkia miellytäkään. En vaan saa päähäni mistä tämä huono käytös ihmisissä kumpuaa.

Muistan kun 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa koskaan minun puoliani pidettiin. Olin silloin kesätöissä ja asiakkaani kommentoi minun painoa rumasti "Hyi miten laiha. Syötkö koskaan mitään?"
Pomoni kuuli tämän ja sanoi miten rumasti tuo oli sanottu ja kertoi minulle, että olen hyvä tällaisena eikä pidä välittää mitä muut sanovat. En tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua sillä olin jo niin tottunut painoni arvosteluun, etten osannut ottaa kehuja vastaan. Pidättelin vaan itkua. Se kun oli ensimmäinen kerta kun kukaan koskaan sanoo vartalostani mitään positiivista. 
Huomasin, että tämä kommentointi loppui lapsen saannin jälkeen kun raskaudesta jäi 10 kiloa. Laihan tytön identiteettiä ei silti noin vaan karisteta pois. Tiedän, että jos olisin liikunnallinen, palautuisin taas alipainoideksi mikä on minun vartalotyypilleni ihan normaalipaino vaikkei niinkään painoindeksin mukaan. Sen sijaan herkkuaddiktiosta irtipääseminen ei tällaisena "läpipaskojana" (anteeksi karkea kielenkäyttö) ole kovin motivoivaa. Varsinkin kun pelkään, että ilkeä kommentointi alkaa taas jos aloitan terveelliset elämäntavat. Ihmisiä ei tunnu häiritsevän pehmeä vatsani ja peppuni ja epäterveelliset elämäntavat, mutta auta armias jos haluaisin kiinteytyä ja syödä välillä kasvisruokaa. Olen kyllä huomannut, että herkuttelu tekee minut väsyneeksi. Jotain muutosta ruokavaliooni on haettava. Tästä voinkin kirjoittaa ihan eri postauksessa.

Laihojen haukkuminen ei ole yhtään sen sallitumpaa kuin ylipainoisten. Hoikka ihminen varmasti itsekin tietää olevansa hoikka. Siitä mainitseminen on täysin turhaa. On julmaa ja surullista miten jotkut kokevat laihan vähemmän naisellisiksi kuin normaali tai ylipainoisen. Vartalon malli ei tee kenestäkään vähemmän tai enemmän naista. Kaikki naisten vartalot ovat naisellisia sellaisena kuin ovat. Kehon rakenteita vaan on erilaisia. Laihat vartalot ovat ihan yhtä terveitä kuin mitkä tahansa muut vartalot. Laihuus ei aina tarkoita anorektistä epätervettä vartaloa.
Laihuus voi olla geeneissä ja ruuansulatuksessa eikä laihuus automaattisesti ole joku anorektinen tila. Joten jätetään se alistava kommentointi ja toisten vartalojen arvostelu pois.

Toivottavasti ihmiset alkaisivat enemmän miettimään mitä suustaan päästävät ja opettelisivat pitämään mölyt mahassaan. Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan sitä, että ei kelvata ja olla oikeanlaisia. Sillä me olemme mitä olemme. Oikeanlaisia juuri sellaisessa vartalossa missä olemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Henkinen väkivalta parisuhteessa

OLIN TAAS TYPERÄ KUN EDELLISEN NARSISTIN SUHTEESTA SYÖKSYIN TOISEEN, VAIKKA OLIN VANNONUT ETTEN ANNA KENENKÄÄN ENÄÄ KOHDELLA MINUA HUONOSTI. TOINEN RAKKAUTENI VANNOTTI, ETTEI OLE MIKÄÄN NARSISTI JA EI TEKISI MINULLE MITÄÄN NIIN SAIRASTA MITÄ EXÄNI TEKI. HÄN LUPASI RAKASTAA MINUA JA KOHDELLA KUIN HEMMOTELTUA PRINSESSAA.  Rakkauden sijaan sain kiusaamista, joka oli naamioitu rakkaudenosoituksiksi, joiksi hän niitä kutsui. Nämä rakkauden osoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä vaan saivat minut loukkaantumaan ja itkemään. Olin edellisestä suhteesta oppinut puolustautumaan ja suhde olikin yhtä rajojen puolustelua ratakiskosta vääntäen. Loukkaantumisen tunnetta vähätellen hän sai minut pyytämään anteeksi, että tunsin pahaa oloa vaikka hän oli tarkoittanut vain hyvää. Pitäisi olla kiitollinen hänen huomiosta. En silloin ymmärtänyt hänen huomion olevan epätervettä. Olinhan tottunut huonoon kohteluun koko elämäni. Hän ei ymmärränyt huomionosoituksia olevan kahta erilaista;...

Anonyymiys

MIETIN PITKÄÄN ANONYYMIYTTÄNI JA SITÄ ROHKENENKO KIRJOITTAMAAN OMA NAAMAVÄRKKI EDUSTAMASSA BLOGITEKSTIEN TAKANA. On haastavaa puhua julkisesti vaikeista ja aroista aiheista kuten mielenterveys, henkinen kasvu tai oma äitiys. Negatiivisten kommenttien vastaanottaminen vaatii tietynlaista luonteen lujuutta, jonka puutteen tiedostan itsekin.  Kuitenkin olisi hienoa jos mielenterveydestä puhuminen olisi muillekin tavanomaista ilman paheksuntaa, eikä näistä asioista tarvitsisi vaieta. Julkisesti asioista puhuminen on hyväksi tabujen rikkomiselle. Minun on turha yrittää olla rikkomatta muiden normeja, sillä teen niin jokatapauksessa. Olen kuitenkin monien muotissa elävien ihmisten mielestä se, jonka mielipiteet ovat vääriä. Halusi muut tai ei.  Toki on ihmisiä kellä ei ole mitään käryä mielenterveyshäiriöistä ja media suoltaa stereotyyppistä hullun hahmoa saippuasarjoissa. Moni ei erota masennusta, traumaperöisäiäistä stressihöiriötä, ahdistuneisuutta, psykoosia ja ...