Minulla on tunnollisuuttani tapana tuntea syyllisyyttä virheistäni ja jäädä vatuloimaan pahaa oloa mitä tuotin itselleni tai muille epähuomiossani. Vaadin itseltäni täydellistä suoritusta ja pelkään, ettei minua hyväksytä jos en tee parastani. Tunnen paljon riittämättömyyttä.
Vaikka myönnän virheeni ja pahoittelen aina ei saa virheitään anteeksi ja se jää painamaan mieltä. Olisi ihanaa jos toiset antaisivat virheille tilaa ja olisi mahdollisuus oppia virheistä. Usein virheeni johtuvat siitä, että ajattelen sydämmellä enkä rationaalisesti. Esim. kaksi ihmistä pyytää jotain jonka vain toinen voi saada. En osaa sanoa kummallekaan ei ja lupaan sen epähuomiossa kummalekin, jolloin tajuan jälkeenpäipän, että toinen joutuu pettymään. Siitä seuraa kamala sotku ja haukut päälle.
Toinen skenaario on varmasti myös monelle tuttu tilanne. Tiedän rajani mihin pystyn ja tiedän epämukavuusalueeni missä mokia sattuu vaikka kaikkensa tekee, mutta haluan silti kokeilla ja oppia. Toisen painostuksesta joutuu sitten tekemään jotain, vaikka olen sanonut, ettei se ole vahvin alani. Sen seurauksena teen virheitä ja saan syyt niskoilleni ja moitintaa. Jos mokaan en vaan osaa unohtaa virhettä vaikka tapahtuneesta olisi jo vuosia.
Riippuu paljon miten kukin suhtasuhtautuu virheisiin. Lähiaikoina tapahtui yksi kömmähdys joka hoidettiin todella sujuvasti ja kannustavasti. Vaikka nolotti ja podin pahaa oloa virheestäni minulle sanottiin, että "Ei se haittaa, sellaista sattuu kaikille." Huoleton äänen sävy ja hyvin hoidettu kannustava tilanne auttoi minua siinä, että en jäänyt vatvomaan asiaa omassa mielessäni.
Jotkut taas reagoivat mitättömiinkin virheisiin, ihan kun joku olisi kuollut virheen vuoksi. Vaikka todellisuudessa asiaan olisi voinut reagoida lempeästi ja ymmärtäväisesti.
Minun on vaikea opetella hyväksymään virheellisyys, miettiä asiaa uudesta näkökulmasta ja nähdä tilaisuus mahdollisuutena eikä uhkana. Koitan olla armollisempi itselleni ja sallia virheet. En toki niitä tahalleen tee. Eihän mitään uutta ja innovatiivista tapahdu jos pysyttäytyy pelkässä omassa turvallisessa osaamisalueella ja pyrkii täydellisyyteen siinä.
Pitäisi uskaltaa kokeilla, jotain mistä on kiinnostunut, mutta ei ole uskaltanut kokeilla koska pelkää virheitä ja epäonnistumista. Tiedän, että itsensä soimaaminen on typerää ja virheitä on iha ok tehdä, jos ne pystyy korjaamaan ja niistä oppii. Ehkä se onkin rohkeutta kokeilla uutta ja oppia siitä, asettaa itsensä epämukavuusalueelle ja uskaltaa tehdä parhaansa, vaikka se ei aina tuottaisikaan heti hedelmää. Välillä saattaa erehtyä, mutta sen huomattua voi yrittää uudelleen tai vaihtaa suuntaa tarvittaessa. Onnistumisen ilo on jotain uskomatonta kun ylittää itsensä.
Kommentit
Lähetä kommentti