Olitiin lippalakki ostoksilla ja natsimamana hankin omavalintaisen lippiksen. Ipana ei päässyt toteuttamaan itseään pukeutumisella vaikka hän haltioitui pinkistä lippalakista jossa oli otsalla muutama tähti. Jotenkin jäi mieltä kaihertamaan, että tukahdutin niin pojan oman tahdon. On mentävä kauppaan takaisin ja ostettava vielä toiseksi lippalakiksi se pinkki.
Keväällä oli kumisaapasostosten aika ja poikani ihastui räikeän pinkkeihin kunisaappaisiin. Me vamhemmat päädyttiin kuitenkin sukupuolineutraalimpaan värivaihtoehtoon. Oltiin jo talvella hankittu vuorelliset saappaat ja poika olisi jo silloin halunnut ne samat pinkit saappaat mitä on ihastellut pitkään. Tuntui pahalta ostoksen jälkeen pojan puolesta kun ei ostettu pinkkejä saappaita.
Tuli meinaan ihan oma lapsuus mieleen kun en yläasteikäisenäkään saanut omista vaatteista päättää jä häpesin itseäni kun ylläni oli äitini päättämät nöyryyttävät lastenvaateosastolta ostetut vaatteet. Itsemääräämisoikeuteni oli viety ja itsetuntoni oli olematon.
En halua tehdä samaa lapselleni mitä minulle tehtiin. Tähän asti olen antanut lapsen valita parista vaihtoehdosta mitä haluaa pukea. Lapsi on kuitenkin vasta kolme vuotias. Olen kuitenkin miettinyt, että lapsi kuitenkin osaa osoittaa jo hyvin nuorena omaa tahtoa mitä haluaa pukea enkä halua olla se tukahduttva äiti joka vie lapselta itsemääräämisoikeuden ja samalla omanarvontunnon.
Mietin tässä mikä kamala natsimutsi olen ollut ja miten tähän on tultava muutos. Joissain asioissa annan hyvinkin valtaa valita itse, mutta on muutama asia missä määrään joustamattomasti. Ne ovat nukkumaanmeno, syöminen ja vessassa käynti. Perustarpeet jotka vaan on tehtävä ilman, että ipana saa vedellä narusta kuin pässiä. Mitä enemmän olen antanut ipanan tehdä itse ja valita, sen vähemmän uhmaa on ollut ja arki sujuu leppoisasti. Minusta on ihanaa ,että ipanasta on kasvanut hyvin omatoiminen reipas lapsi eikä ihan kaikessa tarvitse kokoajan auttaa.
Kommentit
Lähetä kommentti