Siirry pääsisältöön

Kun auttaminen kuormittaa

Olen aina ollut empaattinen ihminen ja haluan auttaa ystäviäni. Minun on ollut vaikkea sanoa mihinkään pyyntöön ei. Haluan olla se hyvä kuuntelija ja rehellinen avoin ystävä. Lapsesta asti olen ollut kiltti ja tehnyt niinkuin muut sanovat, ettei kenellekään tule paha mieli. Usein olen alistanut omat tarpeeni yhteisen hyvän nimissä, jotta vältyttäisiin konflikteilta. Ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista ja meni pitkään ennen kun tajusin, että hyvyyttäni vain käytettiin hyväksi. 
Poltin itseni loppuun liiallisella samaistumisella, toisen kenkiin astumisella ja jatkuvalla auttamisella. Siinä vaiheessa kun elämässäni oli hetki jolloin kaikkien kamalien kokemusten päälle tuli piste iin päälle ja olin pohjalla jouduin omien ongelmieni lisäksi hoitamaan muidenkin ongelmat sain tarpeekseni ja tajusin, ettei elämä voi niin jatkua. Mietin miten lapseni tulee koskaan oppimaan sanomaan ei jos äitikään ei osaa. En voi opettaa lapselleni itsensä arvostamista jos annan muiden kohdella minua miten sattuu. Lapsenkin pitää saada sanoa ei jos tämän itsemääräämisoikeutta loukataan.

Kiltteys on altistanut minua hyväksikäytölle. Olen pyrkinyt kitkemään elämästäni kaikki ne ihmiset, joiden kanssa ihmissuhde on ollut myrkyllinen. Ne jotka minua ovat kuormittaneet ja tuoneet pahaa oloa tuhoten pala palalta. Kaikki ne jotka eivät kestä ei sanaa ja syyllistävät minua ja taivuttelevat taipumaan omaan tahtoon kielloistani huolimatta. Kaikki ne ketkä eivät kunnioita päätöstäni, vaan ovat aina manipuloineet minua heitä miellyttävään ratkaisuun. Moni ei hyväksy sanaa ei, vaan jankkaa niin kauan, että oma tahto menee läpi. Sellainen ihminen on hyvin itsekeskeinen eikä muita kunnioita. Sellaisten kanssa ei kannata jäädä jankkaamaan. Parempi vaan poistua paikalta ja jättää omaan arvoonsa. 
Haluan vapautua kaikista kuormittavista ihmisistä. Kun on omaitsensä sitä vetää puoleen juuri sen tapaisia ihmisiä mitä itse on, millaisia arvostaa ja ketkä arvostavat takaisin. Niitä ihmisiä joille riitän ja jotka eivät kyseenalaista omia päätöksiäni. Niitä jotka kunnioittavat valintaani eivätkä koita muuttaa mielipiteitäni. Omien rajojen venyttäminen on nyt loppu. Nyt alkaa EI sana opettelua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S