Siirry pääsisältöön

Kun auttaminen kuormittaa

Olen aina ollut empaattinen ihminen ja haluan auttaa ystäviäni. Minun on ollut vaikkea sanoa mihinkään pyyntöön ei. Haluan olla se hyvä kuuntelija ja rehellinen avoin ystävä. Lapsesta asti olen ollut kiltti ja tehnyt niinkuin muut sanovat, ettei kenellekään tule paha mieli. Usein olen alistanut omat tarpeeni yhteisen hyvän nimissä, jotta vältyttäisiin konflikteilta. Ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista ja meni pitkään ennen kun tajusin, että hyvyyttäni vain käytettiin hyväksi. 
Poltin itseni loppuun liiallisella samaistumisella, toisen kenkiin astumisella ja jatkuvalla auttamisella. Siinä vaiheessa kun elämässäni oli hetki jolloin kaikkien kamalien kokemusten päälle tuli piste iin päälle ja olin pohjalla jouduin omien ongelmieni lisäksi hoitamaan muidenkin ongelmat sain tarpeekseni ja tajusin, ettei elämä voi niin jatkua. Mietin miten lapseni tulee koskaan oppimaan sanomaan ei jos äitikään ei osaa. En voi opettaa lapselleni itsensä arvostamista jos annan muiden kohdella minua miten sattuu. Lapsenkin pitää saada sanoa ei jos tämän itsemääräämisoikeutta loukataan.

Kiltteys on altistanut minua hyväksikäytölle. Olen pyrkinyt kitkemään elämästäni kaikki ne ihmiset, joiden kanssa ihmissuhde on ollut myrkyllinen. Ne jotka minua ovat kuormittaneet ja tuoneet pahaa oloa tuhoten pala palalta. Kaikki ne jotka eivät kestä ei sanaa ja syyllistävät minua ja taivuttelevat taipumaan omaan tahtoon kielloistani huolimatta. Kaikki ne ketkä eivät kunnioita päätöstäni, vaan ovat aina manipuloineet minua heitä miellyttävään ratkaisuun. Moni ei hyväksy sanaa ei, vaan jankkaa niin kauan, että oma tahto menee läpi. Sellainen ihminen on hyvin itsekeskeinen eikä muita kunnioita. Sellaisten kanssa ei kannata jäädä jankkaamaan. Parempi vaan poistua paikalta ja jättää omaan arvoonsa. 
Haluan vapautua kaikista kuormittavista ihmisistä. Kun on omaitsensä sitä vetää puoleen juuri sen tapaisia ihmisiä mitä itse on, millaisia arvostaa ja ketkä arvostavat takaisin. Niitä ihmisiä joille riitän ja jotka eivät kyseenalaista omia päätöksiäni. Niitä jotka kunnioittavat valintaani eivätkä koita muuttaa mielipiteitäni. Omien rajojen venyttäminen on nyt loppu. Nyt alkaa EI sana opettelua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kysee...

Henkinen väkivalta parisuhteessa

OLIN TAAS TYPERÄ KUN EDELLISEN NARSISTIN SUHTEESTA SYÖKSYIN TOISEEN, VAIKKA OLIN VANNONUT ETTEN ANNA KENENKÄÄN ENÄÄ KOHDELLA MINUA HUONOSTI. TOINEN RAKKAUTENI VANNOTTI, ETTEI OLE MIKÄÄN NARSISTI JA EI TEKISI MINULLE MITÄÄN NIIN SAIRASTA MITÄ EXÄNI TEKI. HÄN LUPASI RAKASTAA MINUA JA KOHDELLA KUIN HEMMOTELTUA PRINSESSAA.  Rakkauden sijaan sain kiusaamista, joka oli naamioitu rakkaudenosoituksiksi, joiksi hän niitä kutsui. Nämä rakkauden osoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä vaan saivat minut loukkaantumaan ja itkemään. Olin edellisestä suhteesta oppinut puolustautumaan ja suhde olikin yhtä rajojen puolustelua ratakiskosta vääntäen. Loukkaantumisen tunnetta vähätellen hän sai minut pyytämään anteeksi, että tunsin pahaa oloa vaikka hän oli tarkoittanut vain hyvää. Pitäisi olla kiitollinen hänen huomiosta. En silloin ymmärtänyt hänen huomion olevan epätervettä. Olinhan tottunut huonoon kohteluun koko elämäni. Hän ei ymmärränyt huomionosoituksia olevan kahta erilaista;...

Anonyymiys

MIETIN PITKÄÄN ANONYYMIYTTÄNI JA SITÄ ROHKENENKO KIRJOITTAMAAN OMA NAAMAVÄRKKI EDUSTAMASSA BLOGITEKSTIEN TAKANA. On haastavaa puhua julkisesti vaikeista ja aroista aiheista kuten mielenterveys, henkinen kasvu tai oma äitiys. Negatiivisten kommenttien vastaanottaminen vaatii tietynlaista luonteen lujuutta, jonka puutteen tiedostan itsekin.  Kuitenkin olisi hienoa jos mielenterveydestä puhuminen olisi muillekin tavanomaista ilman paheksuntaa, eikä näistä asioista tarvitsisi vaieta. Julkisesti asioista puhuminen on hyväksi tabujen rikkomiselle. Minun on turha yrittää olla rikkomatta muiden normeja, sillä teen niin jokatapauksessa. Olen kuitenkin monien muotissa elävien ihmisten mielestä se, jonka mielipiteet ovat vääriä. Halusi muut tai ei.  Toki on ihmisiä kellä ei ole mitään käryä mielenterveyshäiriöistä ja media suoltaa stereotyyppistä hullun hahmoa saippuasarjoissa. Moni ei erota masennusta, traumaperöisäiäistä stressihöiriötä, ahdistuneisuutta, psykoosia ja ...