Siirry pääsisältöön

Vuosi sairaana

Lääkärillä käyminen on ollut usein vaivaannuttavaa ja on ollut iso kynnys varata edes aikaa, jos asia tuntuu pieneltä. Jotenkin omien terveysasioiden puhuminen tuntemattomalle on niin kiusallista ja vaikeaa. Tämä juontaa juurensa aikaan, kun minulla oli pitkään lääkäri, jolta puuttui täysin empatiakyky. Hän oli aivan eri aaltopituuksilla eikä tuntunut tajuavan mihin tarvitsin apua. Esimerkkinä menin aikoinaan uusimaan mielialalääkkeitä ja tämä vaan tokaisi, että et sinä voi niitä lopun ikäsi syödä. 
Lääkärini vaihtui muuton myötä ja tapasin aivan ihanan lääkärin, jolla tuntui olevan tietämystä useammastakin asiasta. Minulla oli luottavainen olo ja tuntui helpolta kysyä neuvoa. Lääkäri vaikutti kaikin puolin pätevältä ja minulla ei ollut ollenkaan vaivaantunut olo. Hoitosuhde oli helppo ja sain paljon apua eri vaivoihin. Asiantuntemus ja ammattitaito paistoi hänen puheistaan ja toiminnastaan. Sitten muutin uuteen kotiin. Olin varaamassa aikaa ja huomasin, että lääkäri oli taas vaihtunut. Petyin ja mielessäni pyöri miten joudun taas aloittamaan sairaskertomukset alusta alkaen uuden lääkärin kanssa, joka käskisi vaan seuraamaan tilannetta kuukausi kaupalla ilman hoitoa ja tutkimuksia. Törmäisin taas lääkäriin, joka ei ota minua tosissaan. Kauhuskenaariot pitkittyneistä hoitamattomista sairauksista valtasi ajatukset.
Minulla kesti pitkään löytää sopiva lääkäri, jonka kanssa aaltopituudet kohtaavat, joten en aio päästää tästä irti. Niinpä tein vapaamuotoisen hakemuksen lääkärin vaihtoon vedoten terveydenhuoltolakiin ja valinnan vapauteen. Olen niin kypsä siihen, että olen ollut yli vuoden kuumeessa, flunssassa, influenssassa, keuhkoputkentulehduksessa, silmätulehduksessa ym taudeissa. Joka kuukaudesta vähintään kaksi viikkoa olen kipeänä.
Nytkin kirjoitan tätä tekstiä pitkittyneessä flunssassa joka on kestänyt jo 11 päivää. Olen ollut vuoden sisällä useammin kipeä kun koko elämäni aikana yhteensä. Missä muut sairastavat flunssan kahdessa päivässä pikku nuhalla minä sairastan kahden viikon kurkkukivussa, päänsäryssä, keuhkot repivässä yskässä. Usein tämän kanssa on korkea kuume. Kestoyskä ja atopia alkaa jo riittää. Olen vuoden opiskelut hoitanut käytännössä muutamassa kuukaudessa, sillä olen koko ajan sairas ja poissaoloja on useita. Sain juuri ja juuri tarvittavat opintopisteet täyteen, että minulla on vielä mahdollisuus saada tutkintotodistus. 
Tätä on kun asuu homeasunnossa. Kesto flunssa, kestoyskä, kokovartaloihottuma, joka ei lähde edes valohoidolla, jatkuvat tulehdustilat, poskiontelot aristavat, päätä särkee, silmät kuivuu päähän ja on voimaton olo.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S