Meidän perheeseen kuuluu yski lapsi ja lisää ei tule. Monilla tuntuu olevan sanomista tähän asiaan. Niinkuin monella on sanomista myös lapsettomuuteen. Mutta se ei tosiasiassa kuulu kenellekkään haluaako lapsia, haluaako yhden lapsen vai useamman, tai pystyykö niitä ylipäätään saamaan.
"AINOISTA LAPSISTA TULEE HEMMOTELTUJA LELLIPENTUJA".
Lapseni tietää ettei raha kasva puussa. Meillä opetetaan ottamaan muutkin huomioon eikä oma napa ole maailman napa. Mikä estää monilapsisissa perheissä hemmottelemasta lapsia? Kyllä se on totta, ettei lapseni tule jakamaan huomiotani muiden sisarusten kanssa. Se ei tarkoita, että huomioni olisi jotenkin pilalle lellivää. Liialla halimisella ja rakkaudenosoituksilla ei ole yhtäkään lasta maailmassa pilattu. En ole pystyttänyt alttaria lapselleni palvoakseni tai sytytä häntä varten kynttilöitä ja pyllistä itäänpäin. Kasvatan lapsesta muita arvostava ja huomioon ottava ihminen.
"EIKÖ LAPSI OLE KAUHEAN YKSINÄINEN?"
Lapsellani on kavereita ja hän oppii sosiaalisia taitoja päiväkodissa ja ystävien luona. Itselläni oli sisarus ja ainoa asia mikä meitä yhdisti oli riitely. Olin myös lapsena ujo. Sisaruus ei automaattisesti tarkoita, että heistä olisi seuraa toisilleen ja he kasvaisivat sosiaalisiksi. Eikä ainoasta lapsesta tule epäsosiaalista yksilöä. Meillä käy myös paljon ystäviäni, joilla on saman ikäisiä lapsia.
"SÄ ET TIEDÄ KUN SULLA ON VAIN YKSI LAPSI."
Enkä haluakaan tietää. Tempperamenttisen lapsen hoito on lievästi sanottuna haastavaa. Tähän haasteeseen riittää yksikin lapsi ison katraan sijaan. Vaikka olisi miten ihanteellinen kasvuympäristö, voi kaikki silti mennä aivan toisin kun oli mielessään kuvitellut. Kyllä minäkin tekisin vaikka 10 lasta jos se raskaus olisi yhtä nautintoa ja lapset ei olisi ylivilkkaita. Mistä sitä tietää teettääkö yksi vilkas lapsi enemmän töitä kun kolme kilttiä ja kuuliaista. Juu onhan se helpompaa kun ei tarvitse useamman lapsen asioita hoitaa. Selväähän se on kun ei tarvitse rampata neuvolassa ja kyyditä aamut illat useampaa lasta kouluun ja harrastuksiin, että aikaa jää muuhun. Ehkä juuri siksi valitsin tämän elämäntavan, koska arvomaailmassani vapaus on myös minulle tärkeää. Se ei tee minusta tyhjempää ihmistä jos minulla on vähemmän lapsia kuin muilla. Voin elää silti ihan yhtä täyttä elämää omein arvojeni mukaan. Olen monesti ihmetellyt miten jotkut eri arvot omaavat asettavat itsensä jalustalle miten oikeampi heidän valintansa on ja ihmettelevät kun kaikki eivät halua tai pysty samaan.
"KUKA SUA SITTEN HOITAA KUN OLET VANHA?"
En aio kuormittaa läheisiäni ja pakottaa omaishoitoon. Jos haluaa saa vapaasta tahdostaan hoitaa, mutta todella toivon, että pääsen palveluasumisen piiriin ammattilaisten tykään, jos ja kun koskaan niin huonoon kuntoon joudun. Ei lapsia sen takia tehdä, että vanhuksena olisi hoitajia. Tai ainakin toivon, että ihmisillä olisi lastenhankintaan muitakin syitä kun oman vanhuusajan suunnitelmien takaaminen. Mutta onneksi se ei kuulu minulle pätkääkään. Jokaisella on omat syynsä.
kuva pixbaysta
Kommentit
Lähetä kommentti