Siirry pääsisältöön

Kissan kanssa muuttaminen

Olen saanut sen kuvan, että kissat yleisesti ottaen eivät pidä muutoksista. Pienetkin ympäristön muutokset voi tehdä kissan hyvin stressaantuneeksi. 
Minulla on siinä mielessä käynyt tuuri, että kissani ovat sopeutuneet aina uuteen kotiin ilman oireiluja. Minulla on kaksi kollia, joiden kanssa olen tehnyt useita muuttoja ja meillä on nyt neljäs uusi koti. 
Toiselle itse muuttopäivä oli vaikeampi kuin toiselle. Kissa kyhjötti vessanpöntön takana kun muuttoväki kantoi tavaroita. Toinen taas oli hengessä mukana ja olisi tullut vaikka rappukäytävään asti muuttoapulaisten mukana, ellei ei olisi vahdittu.
Vaihtoehtoisesti muuton voi suorittaa niin, että kissat vie uuteen asuntoon tyhjään huoneeseen ja laittaa oven kiinni muuton ajaksi. Tietysti vessa ja vesikuppi mukana. Siellä kissat saavat olla muuton ajan rauhassa. Meille tämä oli mahdoton ajatus kun tavaraa oli niin paljon, että yhtään huonetta ei pystynyt jättämään kissoille tyhjäksi muuton ajaksi.
Olen myös saanut vinkkiä feliway feromonihaihduttimesta, joka laitetaan pistorasiaan. Se auttaa hermostunutta kissaa rauhoittumaan. Itse harkitsin tätä yöksi, kun edellisessä asunnossa kissat availi yöllä rullaverhoja ja herätteli. Muutettuamme olemme kuitenkin saaneet nukkua yömme rauhassa kun kissojen rallirata ei enää kulje makuuhuoneen läpi.
Kuljetin muutossa kissat viimeisenä ja he olivat heti kun kotonaan. Minkäänlaista oireilua muutoksesta ei tullut ja kissat ovat olleet hyvin tyytyväisiä uuteen kotiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S