LAPSEN SISÄINEN MOTIVAATIO OHJAA LIIKKUMISTA.
Olen ilokseni huomannut miten innoissaan ipana on ollut talvella hiihdosta ja luistelusta. Sekä luistelussa, että hiihdossa on tapahtunut hurjaa kehitystä. Jopa itsekin ensimmäistä kertaa tuli olo, että voisin antaa suksille uuden mahdollisuuden sitten ala-asteen. Ihan harmittaa, että kevät tuli niin äkkiä enkä itse ehtinyt hiihtämään.
Olen edistänyt lapsen liikkumisen motivaatiota kannustavin keinoin. Jos lapsi on halunnut lopettaa hiihtämisen on otettu sukset heti pois jaloista eikä pakotettu jatkamaan. Tästä väkisin hiihdosta on itselle jäänyt traumat, enkä halua tappaa oman lapseni hiihtoinnostusta.
Saatoin lievästi sanottuna järkyttyä kun ladulla näin pienen taaperon hiihtävän huutoitkien ja isä painosti häntä samalla jatkamaan. Kun antaa lapsen sisäisen motivaation ohjata liikkumaan on paljon todennäköisempää, että ipana jatkossakin haluaa hiihtää. Ja niinhän siinä tosiaan kävi, että pienimies pyysi usein talvella "äiti lähdetäänkö hiihtämään". Luistelukin oli hänelle mieleistä ja kävimme paljon luistelemassa. Myös päiväkodissa oli hiihtoa ja luistelua, joten sekin oli yksi syy miksi välineitä kokeiltiin jo kotioloissa. Kun itsellänikin oli luistimet ja luistelimme yhdessä, ipana jaksoi luistella paljon kauemmin, kuin mitä hän luistelisi jos vain hänellä olisi luistimet. Se olinkin minä joka väsyin ensimmäisenä.
Toivon, että liikunta voisi olla lapselleni positiivinen kokemus, enkä halua kontrolloida ja pakottaa lasta liikkumaan vielä vartti lisää sen jälkeen kun hän kyllästyy. Haluan, että jatkossakin liikkuminen tapahtuu ipanan omasta tahdosta ja innostuksesta eikä lopahda väkinäiseen painostamiseen. Olen iloinen, että nykyään päiväkodissakin kiinnitetään huomiota lapsen autonomiaan liikkumisessa ja siihen mitä lapset ylipäätään haluavat tehdä, eikä ohjata toimintaa ulkoisilla kannusteilla.
Nyt odotellaan, että lumet sulaa ja hiekat puhdistetaan kaduilta. Ipanaa odottaa nimittäin uutuudenkarhea ryhmähaupotkulauta varastossa.
Kevätfiilistä kaikille!
kuva pixbaysta
Olen edistänyt lapsen liikkumisen motivaatiota kannustavin keinoin. Jos lapsi on halunnut lopettaa hiihtämisen on otettu sukset heti pois jaloista eikä pakotettu jatkamaan. Tästä väkisin hiihdosta on itselle jäänyt traumat, enkä halua tappaa oman lapseni hiihtoinnostusta.
Saatoin lievästi sanottuna järkyttyä kun ladulla näin pienen taaperon hiihtävän huutoitkien ja isä painosti häntä samalla jatkamaan. Kun antaa lapsen sisäisen motivaation ohjata liikkumaan on paljon todennäköisempää, että ipana jatkossakin haluaa hiihtää. Ja niinhän siinä tosiaan kävi, että pienimies pyysi usein talvella "äiti lähdetäänkö hiihtämään". Luistelukin oli hänelle mieleistä ja kävimme paljon luistelemassa. Myös päiväkodissa oli hiihtoa ja luistelua, joten sekin oli yksi syy miksi välineitä kokeiltiin jo kotioloissa. Kun itsellänikin oli luistimet ja luistelimme yhdessä, ipana jaksoi luistella paljon kauemmin, kuin mitä hän luistelisi jos vain hänellä olisi luistimet. Se olinkin minä joka väsyin ensimmäisenä.
Toivon, että liikunta voisi olla lapselleni positiivinen kokemus, enkä halua kontrolloida ja pakottaa lasta liikkumaan vielä vartti lisää sen jälkeen kun hän kyllästyy. Haluan, että jatkossakin liikkuminen tapahtuu ipanan omasta tahdosta ja innostuksesta eikä lopahda väkinäiseen painostamiseen. Olen iloinen, että nykyään päiväkodissakin kiinnitetään huomiota lapsen autonomiaan liikkumisessa ja siihen mitä lapset ylipäätään haluavat tehdä, eikä ohjata toimintaa ulkoisilla kannusteilla.
Nyt odotellaan, että lumet sulaa ja hiekat puhdistetaan kaduilta. Ipanaa odottaa nimittäin uutuudenkarhea ryhmähaupotkulauta varastossa.
Kevätfiilistä kaikille!
kuva pixbaysta
Kommentit
Lähetä kommentti