Siirry pääsisältöön

Väärinymärretty erityisherkkyys

Tuntuu välillä, että ei niin herkille koko erityisherkkyys terminä on joku vitsi. Sana "erityis" on ehkä hieman harhaanjohtava termi. Se ei tarkoita, että tässä ollaan jotenkin erityisiä ja ainutlaatuisia ja vaaditaan jotain erityis kohtelua. Käyttäisin ennemmin sanaa voimakkaasti herkkä. Jospa tämä auttaa havainnollistamaan paremmin erityisherkkyyden merkityksen. 
Jotkut eivät tunnu pitävän tätä ominaisuutta ihmisessä kovin suuressa arvossa ja mieltävät herkän ihmisen valittavaksi pillittäjäksi. Voisin yleistää ja puhua monen herkän ihmisen puolesta kun sanon, että herkkä ihminen mielummin välttää konflikteja kuin valittaa. Vai olenko ihan väärässä? Ainakin omasta puolestani voin sanoa vältteleväni riitoja. Herkkänä ihmisenä sitä aistii ilmapiirin niin voimakkaana. Miksi ihmeessä enää haluaisi kuormittaa itseään lisäämällä huonoa ilmapiiriä valittaen.
Erityisherkkyys ei ole pelkkää tunneherkkyyttä. Asia ei ole niin mustavalkoinen. Se ei tarkoita, että nyt pitäisi saada jotain spesiaalia kohtelua tai muuten menee rikki. Se takoittaa, että hermosto on herkempi ja havaitsee aistien välittämän tiedon herkästi. Se on synnynnäinen ominaisuus eikä tauti. Siihen ei lääkäriltä saa diagnoosia. Jokainen itse tietää olevansa herkkä eikä sitä tarvitse todistella millään lausunnolla. Sellainen ihminen jolle pitää itseään todistella ei ole huomion arvoinen.
Oli herkkä tai ei niin ihmisen käytökseen vaikuttaa myös kasvatus ja ympäristö. Ei pelkästään se onko herkkä vai ei. Herkkyyttä on erilaista ja erityisherkät voivat poiketa toisistaan paljon. On hölmöä lokeroida ihmiset erityisherkkiin ja ei herkkiin. On yhtä monta persoonaa ja herkkyyttä kun on ihmisiäkin. Jokainen erityisherkkä on herkkä omalla elämänalueellaan eikä meitä voi verrata toisiinsa. Onhan se helpompaa ymmärtää asioita kun ne niputtaa tiettyyn luokkaan, mutta siinä jää huomiotta muut yksilölliset puolet ihmisessä. Yksi piirre, kuten nyt esimerkkinä tämä erityisherkkyys, ei voi määritellä koko identiteettiä. Ihmisissä on monia ominaisuuksia.
Tuomitsemisen sijaan voisi vaikka yrittää yrittää ymmärtää ja olla leimaamatta herkkää ihmistä valittajaksi tai itkupilliksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin esittely

Kaikkein vaikeinta minulle on kirjoittaa julkaisukelpoista esittelyä. Miksikö? Koska en edes tiedä kuka olen. Minulla ei ole harmainta tai minkään muun väristä aavistustakaan miten esittely kuuluisi kirjoittaa, joten aloitan kertomaan millä aihealueella blogini sisältö liikkuu. Tekstin tuottaminen itsestäni oli minulle ennen haastavaa. Nyt olen ajautunut elämässä pisteeseen, joka saa minut kyseenalaistamaan asioita.  Olen nuoresta iästä huolimatta vaikeiden elämäntapahtumien ja -muutosten myötä tullut kriisiin ja ajatuksia alkaa virtata päähäni. Kadotin palan itsestäni aina jokaisen elämänmuutoksen polulle ja nyt lähden kokoamaan itseäni pirstaleista. Menneisyyteni on täynnä haamuja, jotka haluaisin jo päästää kummittelemasta tuonpuoleiseen. Minun täytyt saada purkaa ajatukset sanoiksi ja selvittää miksi oikeasti olen edes olemassa. On aika alkaa hoitamaan omaa sielua, tutkia omia tarpeita ja löytää kadonnut intohimoni, eheytyä ja parantua, opetella tuntemaan itseni paremmin ja us

Ahdistus- ja paniikkihäiriö sekä pakko-oireet

Miten paniikkihäiriö, ahdistus ja pakko-oireet ilmenee?  MONILLA VOI OLLA ENNAKKOLUULOJA AIHEESTA JA MONELLE SE VOI OLLA JOPA TÄYSIN TUNTEMATON. HALUAN KERTOA MITEN JÄNNITTÄMINEN MINUSSA ILMENEE AHDISTUKSENA JA SEN TUOMINA OIREINA.  Ulospäin vaikutan ihan tavalliselta naiselta. Päältäpäin katsottuna kenenkään on mahdoton tietää millaisia oireita minulla on . Ihmisillä on tapana komentoida oudosti tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä hulluiksi ja mielenterveyshäiriöisiksi, vaikka heillä ei olisi mitään oireita saati diagnoosia. Siinä samassa he laittavat samaan kategoriaan kaikki mikä kuuluu mielenterveyshäiriöiden alle oli se sitten vaikea psykoosi tai lievä masennus. Sama kuin laittaisi flunssan ja syövän samaan kategoriaan. Joka tapauksessa kirjoitukseni tarkoitus on kertoa avoimesti oireista ja tuoda ymmärrystä typerien letkautusten heittelijöille sekä olla vertaistukena muille samaa kokeville tai kokeneille.  Jännitän paljon kaikenlaisia asioita. Jos kyseessä ei ole rut

Ylireagoiva hankala ämmä

"Miksi aina ylireagoit?"  Näitä lauseita usein olen kuullut elämäni aikana kun olen loukkaantunut. Olenko vain ylianalysoinut tilanteen ja onko kaikki vaan minun pääni sisällä? Olenko tulossa hulluksi? Kyse ei ole kuvitelmasta tai tyhmyydestä. Se on herkkyyttä. Se on intuitio. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa kuudenteen aistiini ja huomannut, että onhan se loppupeleissä aina pitänyt paikkansa, vaikka olisin saanut hankalan ihmisen leiman. Vaikeinta on, etten halua vaikean ihmisen leimaa ja oman arvoni kustannuksella olen kiltti muille. Haluan hyväksyntää. "Älä ole tuollainen. Älä viitsi. Älä ole hankala."  Olen vasta pari vuotta opetellut puolustamaan rajojani. Ennen sanoin kaikkeen kyllä. Olin vaikeassa parisuhteessa, jossa ei riittänyt sana "ei", vaan kaikki piti perustella. Jatkuva itsensä puolustaminen ja perusteleminen oli väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Lopulta jatkuva rajojeni maahan polkeminen sai oloni tuntumaan pieneltä ja turhalta. S