Siirry pääsisältöön

Väärinymärretty erityisherkkyys

Tuntuu välillä, että ei niin herkille koko erityisherkkyys terminä on joku vitsi. Sana "erityis" on ehkä hieman harhaanjohtava termi. Se ei tarkoita, että tässä ollaan jotenkin erityisiä ja ainutlaatuisia ja vaaditaan jotain erityis kohtelua. Käyttäisin ennemmin sanaa voimakkaasti herkkä. Jospa tämä auttaa havainnollistamaan paremmin erityisherkkyyden merkityksen. 
Jotkut eivät tunnu pitävän tätä ominaisuutta ihmisessä kovin suuressa arvossa ja mieltävät herkän ihmisen valittavaksi pillittäjäksi. Voisin yleistää ja puhua monen herkän ihmisen puolesta kun sanon, että herkkä ihminen mielummin välttää konflikteja kuin valittaa. Vai olenko ihan väärässä? Ainakin omasta puolestani voin sanoa vältteleväni riitoja. Herkkänä ihmisenä sitä aistii ilmapiirin niin voimakkaana. Miksi ihmeessä enää haluaisi kuormittaa itseään lisäämällä huonoa ilmapiiriä valittaen.
Erityisherkkyys ei ole pelkkää tunneherkkyyttä. Asia ei ole niin mustavalkoinen. Se ei tarkoita, että nyt pitäisi saada jotain spesiaalia kohtelua tai muuten menee rikki. Se takoittaa, että hermosto on herkempi ja havaitsee aistien välittämän tiedon herkästi. Se on synnynnäinen ominaisuus eikä tauti. Siihen ei lääkäriltä saa diagnoosia. Jokainen itse tietää olevansa herkkä eikä sitä tarvitse todistella millään lausunnolla. Sellainen ihminen jolle pitää itseään todistella ei ole huomion arvoinen.
Oli herkkä tai ei niin ihmisen käytökseen vaikuttaa myös kasvatus ja ympäristö. Ei pelkästään se onko herkkä vai ei. Herkkyyttä on erilaista ja erityisherkät voivat poiketa toisistaan paljon. On hölmöä lokeroida ihmiset erityisherkkiin ja ei herkkiin. On yhtä monta persoonaa ja herkkyyttä kun on ihmisiäkin. Jokainen erityisherkkä on herkkä omalla elämänalueellaan eikä meitä voi verrata toisiinsa. Onhan se helpompaa ymmärtää asioita kun ne niputtaa tiettyyn luokkaan, mutta siinä jää huomiotta muut yksilölliset puolet ihmisessä. Yksi piirre, kuten nyt esimerkkinä tämä erityisherkkyys, ei voi määritellä koko identiteettiä. Ihmisissä on monia ominaisuuksia.
Tuomitsemisen sijaan voisi vaikka yrittää yrittää ymmärtää ja olla leimaamatta herkkää ihmistä valittajaksi tai itkupilliksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun nukahtaminen on vaikeaa

Heräsin kakovaan ääneen ja pian löysinkin itseni kiskomasta oksentavaa kissaa niskasta uutuudenkarhealta nojatuoliltani huutaen tälle "EEIIII SIIHEN!". Tajusin kellon näyttävän vasta aamuyötä ja ajattelin mielessäni "Good morning neighbors".  Unettomuuteni ainoa syy ei ole kissojen öiset mekastukset. Olen oireillut unettomuutta jo raskaudesta lähtien ellen jo ennen sitä. Muistini vaan ei yletä sitä pidemmälle. Välillä on jaksoja jolloin nukun paremmin. Unettomiin aikoihin vaikuttaa kissojen ääniin havahtumisen lisäksi monet asiat. Vaikea raskaus ja yöpalan syönti pahoinvoinnin välttämiseksi pätkitti yöunia, vauva-ajan puolentoista tunnin syöttämis ajat ja synnytyksen jälkeinen masennus, vauvan kuorsaus, entisen puolison kuorsaus, taaperoajan yölliset painajaisten jälkeiset lohdutushetket, stressi ja toisen kumppanin kuorsaus, uusiutunut masennus, eron aiheuttama suru ja niin edellee. List goes on. Lyhyesti kiteytettynä elämä. Summa summarum oireilen siis kai...

Taloudellinen henkinenväkivalta kokemuksia

Raha vallan käyttönä ja taloudellisena henkisenä väkivaltana on vaikea tunnistaa. Sitä tulee ajatelleeksi, että tämä on vain tavallista riitaa rahasta.  Ei ole ollut helppoa kuunnella vuosia vierestä syyllistämistä miten piittaamaton ja alhainen olen kun käytin rahaa itseeni. Minulle kuitenkin ehjät siistit vaatteet ja ihonhoitotuotteet ovat aina kuuluneet perushygieniaan, mutta sitä tarvetta on yritetty koko ikäni väittää ongelmakäyttäytymisenä esiintyväksi minäkeskeisyydeksi. En ole ollut tasa-arvoisessa asemassa rahan käytön suhteen, vaan minun piti luopua omista tarpeista ja mahdollistaa omilla tuloilla kumppanin menot niin, että käytin kaikki omat rahani yhteisen talouden pyörittämiseen ja toiselle jäi kaikki rahat omaan käyttöönsä, oman lainan maksamiseen ja omiin harrastusvälineisiin. En ole voinut säästää tai sijoittaa omia rahoja saati käyttää niitä itseäni varten. Asunnon omistamisesta on ollut turha edes haaveilla. Samalla mahdollistin nämä samat asiat to...

Lapselle kehuja

VOIKO LAPSEN KEHUA PILALLE? Omassa lapsuudessa kehut olivat harvassa. Siitä huolimatta on ollut kuitenkin helppo oppia vanhemmudessa kehumaan omaa lasta.  Koska minkäänlaista mallia tähän en ole omasta lapsuudesta saanut, olen miettinyt miten kehun lastani oikealla tavalla. En halua, että lapsella tulee itsestään väärä käsitys, eikä häntä motivoi enää tehdä töitä kehittyäkseen jos kehun häntä vääristä asioista. SAAKO TOISTEN LAPSIA KEHUA? Kerran erehdyin sanomaan toisen äidin lasta kauniiksi ja hän oli sitä mieltä, että ei lapsen ulkonäköä kannata kehua vaan sanoisin mielummin miten fiksu ja älykäs tämä on. Se, että lasta kehuu kauniiksi ei tarkoita, että tämän itsetunto rakentuisi pelkän ulkonäön varaan. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös ulkonäöstään kehuja, jotta tälle kasvaa terve kehonkuva itsestään ja itsetunto vahvistuu. Kyllähän se nyt minäkuvaan vaikuttaa jos ei ulkonäöstä saa omilta vanhemmilta kehuja. Sitä jää miettimään enkö ole kaunis tai kelpaa tämän n...